Miksi hyvä kosketus on tärkeää ihmislapselle

Muistan vielä elävästi tietyn hetken. Olin tuolloin pienen vauvan äiti. Vauvan joka oli alkanut olla itkuisempi päivä päivältä, kuten muutaman viikon ikäiset tuppaavat usein olemaan. Kanniskelin lasta sylissäni tuntejakin kerrallaan, ja totta kai toivoin, että vauva pystyisi siinä asettumaan ja rauhoittumaan. Kerran näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lapsi jatkoi itkua vaihtelevin sävyin. Kun vaipanvaihdon aika tuli, laskin vauvan hoitopöydälle – edelleen itkevänä. Vauva tuntui minusta siinä jotenkin jännittyneeltä tai rasittuneelta. Hetken mielijohteesta ajattelin, että kenties jalkapohjan hieronta rentouttaisi häntä edes vähän. Niinpä aloin hellästi  hieroa hänen jalkapohjiaan. Ihme ja kumma, vauva lakkasi hyvin pian itkemästä ja rauhoittui. Tämä oli tärkeä oppi minulle kyseisen lapsen vanhemmuuden alkumetreillä. Fyysinen, miellyttävä kosketus auttoi siinä hetkessä lasta, jolla oli kurja olla, ja minulle syntyi onnistumisen kokemus. 

Opin myös, että vanhemmuudessa on voi olla riski ryhtyä suorittajaksi. Vauvoille olisi kaupossa olemassa vaikka mitä härpäkkeitä ja virikkeitä, laitteita ja leluja. Isompien lasten elämän saattaa täyttää mielekäs ja kehittävä puuhaaminen, minkä vanhemmat haluavat mahdollistaa. Koululaisilla on harrastuksensa ja paineensa – aikuiset kannustavat ja kuskaavat heitä. Kaiken tämän tohinan keskellä tietyt perusasiat saattavat joskus unohtua. Perusasiat, kuten turvallisuus, lämmin ja myönteinen suhtautuminen lapseen, arjen rutiinit, keskustelu ja hyvä fyysinen kosketus. 

Aluksi hieman määrittelyä

Kosketusta on monenlaista, ja kosketuksella voidaan välittää lapselle monentyyppisiä tunteita ja asioita. Viittaan tässä kirjoituksessani ”hyvällä/myönteisellä kosketuksella” sellaiseen tapaan koskea, joka on lapsen oikeuksia ja rajoja kunnioittavaa, lempeää ja joka välittää myönteisiä tunteita lasta kohtaan. Tällaista kosketusta on esim. silittäminen, taputtelu, halaaminen, sylissä pitäminen tai rapsuttelu sekä lempeä fyysinen ohjaaminen. Ns. ”huonoa/kielteistä kosketusta” eli lapsen fyysisiä, psyykkisiä ja seksuaalisia rajoja ja/tai ihmisoikeuksia rikkovaa koskettelua en varsinaisesti käsittele tässä kirjoituksessa.

Hyvän kosketuksen vaikutukset lapseen ovat merkittäviä

Hyvän kosketuksen hyödyistä lapselle tiedetään aika paljon. Myönteinen kosketus muokkaa jo vastasyntyneen lapsen havaintoja ja tunteita. Varhainen vanhempien tarjoama hyvä kosketus on tutkimuksissa yhdistetty lapsen kasvaessa parempaan itsetuntoon, parempaan elämänlaatuun, vähempiin masennusoireisiin ja sosiaaliseen menestykseen. Hyvän kosketuksen kautta syntyy luottamus sosiaalisten suhteiden myönteiseen luonteeseen, mikä taas johtaa kykyyn asettua toisen asemaan moraalista päätöksentekoa vaativissa tilanteissa. Myönteinen kosketus lievittää lasten ahdistuneisuutta, stressiä ja luo turvallisuudentunnetta – niin ahdistusherkkien kuin muidenkin lasten osalta. Myönteinen kosketus auttaa myös lasta säätelemään käytöstään ja impulssejaan. 

Myönteisen kosketuksen kokeminen varhaislapsuudessa on liitetty jopa kehon elinjärjestelmien toimintaan, kuten endokrinologiaan. Vauvojen ihokontakti vanhemman kanssa ja vauvahieronta on eri tutkimuksissa yhdistetty keskoslasten parempaan kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Osittain tämä liittyy ilmeisesti stressivastesysteemin muokkautumiseen hyvän kosketuksen avulla. Hyvä kosketus lisää esimerkiksi autonomiseen hermostoon kuuluvan vagushermon toimintaa ja hyvänolohormoni oksitosiinin vapautumista. 

Kosketuksen puute tai ”huono kosketus” (ks määrittelyä yllä) taas liittyy monissa tutkimuksissa kielteisiin seurauksiin lapsen kannalta. Lapset, joihin kohdistuu runsaasti väkivaltaista tai rankaisevaa toimintaa/kosketusta mutta vain niukasti myönteistä kosketusta, ovat muita lapsia isommassa riskissä kehittää myöhemmin riippuuvuuksia tai käyttää itse väkivaltaa. Niukat hyvän kosketuksen vastaanottamisen mahdollisuudet vauvavaiheessa esimerkiksi vanhemman masennuksen takia on yhdistetty vauvojen masennusoireiluun. Lienee melkein itsestäänselvää, että fyysisen tai muun väkivallan kohteeksi joutuminen muuttaa lapsen aivojen toimintaa ja altistaa häntä myöhemmille psyykkisille ja muille ongelmille. Lasten väkivaltakokemukset ovat siis todella vakava asia ja niiden tulisi olla keskeinen ennaltaehkäisyn kohde yhteiskunnan palveluissa. Mutta ei hyvän kosketuksen puuttuminenkaan täysin merkityksetöntä ole!

Mitä jos vanhemman tapana ei ole ollut tai vanhempi ei voi tarjota lapselle myönteistä kosketusta? 

Ensinnäkin, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa! Myönteisen kosketuksen hyödyt ovat kaikissa ikäryhmissä olemassa, joten koeta löytää luonteva tapa tarjota sitä myös lapsellesi. Tarjoudu rapsuttamaan selkää, piirtämään iholle numeroita tai kirjaimia lapsen arvattavaksi, hieromaan pohkeita tai hartioita tai tekemään päähieronnan. Erityisen tärkeää olisi tarjota lapselle myönteistä kosketusta silloin, jos hän on vasta vauva tai taapero, stressaantunut, ahdistunut, kokenut muuten kovia tai kun haluat parantaa kontaktiasi lapsen kanssa. Esimerkiksi sairastava tai masentunut vanhempi voi ”kuroa umpeen” vuorovaikutussuhteeseen tulleita esteitä ja vaikeuksia tarjoamalla lapselle erityisen usein hyvää fyysistä kosketusta. Jos ei muuten oikein jaksa tai voi olla lapsen kanssa, tämä voi tuntua luontevalta tavalta tarjota hoivaa. Luonnollisesti hyvän kosketuksen tarjoaminen vaatii vanhemmalta hieman tarkkaavaisuutta: jos lapsi osoittaa ilmein, elein tai äänin, että vanhemman tarjoama myönteiseksi tarkoitettu kosketus ei tunnu hyvältä, tai lapsi muuten vastustelee, vanhemman olisi tärkeä havaita tämä ja ottaa se heti huomioon. 

Jos perheessä ei ole ollut tapana halailla tai muuten mukavalla tavalla perheenjäseniä, asiasta kannattanee käydä etukäteen hieman keskustelua ennen kuin muuttaa tapojaan, koska tilanteen äkkinäinen muutos voi tuntua lapsesta oudolta. Toisen fyysisen koskettamiseen on syytä kysyä lupaa – näin lapsenkin kohdalla. Useimmat lapset ovat kuitenkin tyytyväisiä saadessaan mukavaa kosketusta osakseen.

Muista aina kuunnella lapsen tai nuoren mielipidettä asiaan liittyen. Kaikkien lasten osalta (mutta erityisen tärkeä asia tämä on murrosikäisten tai sitä lähestyvien lasten kohdalla!) on olennaista ja välttämätöntä kunnioittaa heidän omia rajojaan ja mahdollisia kieltojaan. Jos lapsi nuori ei halua mitään myönteistä kosketusta, niin sitten siitä pidättäydytään. Lisäksi on varmaan hyvä muistuttaa tässä kohtaa, että lasten intiimialueita ei kuulu kosketella millään tavalla (jos kyse ei ole hoitotoimenpiteestä), ja lapselle on hyvä opettaa ns. uikkarisääntö: uimapuvun alle jäävät kehonosat kuuluvat vain itselle. 

Toisaalta fyysinen kosketus on yksi tapa – vaan ei ainoa – kommunikoida lapsen kanssa. Jos oman lapsen myönteinen koskettaminen ei ole mahdollista, esimerkiksi etävanhempana toimiessa, usein on sen sijaan mahdollista välittää myönteisiä tunteitaan lasta kohtaan esimerkiksi katseella, sanallisesti, valokuvin, videoin, kirjeellä tai vaikkapa laulaen. Tämä on muuten ihmislajin erityisominaisuus. Poikasen kasvattaminen etänä ja myönteisten tunteiden välittäminen hänelle on ilman fyysistä kosketustakin mahdollista tarvittaessa.

Yhteenvetona tutkimusten perusteella on ilmeistä, että varsinkin vauvaikäisen lapsen myönteinen koskettaminen, sylissä pitäminen, silittely yms. tukee lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti. Tämähän toki on tiedetty kansanperinteessä jo vuosisatoja ellei -tuhansia. Silti se vain tuntuu helposti unohtuvan. 

Hyvän kosketuksen vinkkilista vanhemmille: 

  • Päähieronta, niskahieronta
  • Pohjehieronta
  • Selän rapsuttelu, silittely tai hieronta
  • kutittelua ja silittelyä sisältävät kansanrunot ja erilaiset leikit kuten Harakka huttua keittää…
  • Kuvioiden, kirjaimien tai numeroiden piirtely lapsen selkään niin, että lapsi saa arvata, mitä ne ovat
  • Jalkapohjien tai kämmenien rasvaaminen
  • nystyräpallolla käsien tai jalkojen hierominen
  • Hiusten hoitaminen ja kampausten laittaminen
  • ”Beauty salon” eli kauneushoitola erilaisine kasvohoitoineen ml. kasvojen pesu pumpulilapulla, hieronta ja rasvaus
  • Moni vanhempi luo fyysisen mukavan kosketuksen tarjoamisesta osan iltarutiineita. Silloin on luonteva helliä lapsia vaikka niskaa hieromalla ja katsoa samalla yhdessä TV:tä.
  • Muista kuunnella lastasi ja ottaa huomioon hänen toiveensa! 

Kirjallisuutta

Brummelman et al: Parental touch reduces social vigilance in children. Dev Cogn Neurosci. 2019 

Kisilevsk et al: Fetal and infant responses to tactile stimulation. In M. J. Weiss & P. R. Zelazo (Eds.), Newborn attention: Biological constraints and influence of experience 1991.  

Mantis et al: Depressed and non-depressed mothers’ touching during social interactions with their infants. Dev Cogn Neurosci. 2019

Narvaez et al: The importance of early life touch for psychosocial and moral development. Psicol Reflex Crit. 2019 

Published by Riikka Riihonen

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, LT, lasten ja nuorten kogn. psykoterapeutti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s