A) Valitse taistelusi. Myönteinen vahvistaminen ei onnistu, jos ongelmatilanteen määrittely on liian epämääräistä. Silloin lapsi ei hahmota, miten hänen pitäisi toimia. Älä siis edellytä tai odota koko päivän tai viikon “menevän hyvin”. Sen sijaan määrittele jokin ongelma (yleensä kannattaa valita arkinen, kuormittava ja toistuva asia) ja keskity siihen. Älä odota kaikkien arkisten ärsytyksenaiheiden ratkeavan samalla kertaa.
B) Ota harjoittelunäkökulma. Kun itse aikuisena joskus mokaat, ei tunnu yhtään kivalta, jos ympärillä olevat ihmiset sinulle siitä toistuvasti naputtavat. Paljon paremmalta tuntuu, jos sinua kannustetaan yrittämään uudelleen. Sama pätee lapsiin. Harjoittelunäkökulma vähentää lapsen epäonnistumisen pelkoa ja häpeää. Harjoittelunäkökulma tarkoittaa, että et edes odota lapsen onnistuvan joka kerta, vaan tärkeintä on ongelman ratkaisemisen yrittäminen sovitusti. Jo pelkästään yrittämisestä annetaan hyvä palaute.
C) Joskus asiasta keskustelua auttaa, kun ongelmalle annetaan erillinen nimi eli se ulkoistetaan. Jos lapsi esimerkiksi kieltäytyy hammaspesusta, tilanne voidaan nimetä vaikkapa “hammaspeikko-ongelmaksi”. Näin siitä on helpompi puhua, kun lapsen ei tarvitse kokea syyllisyyttä – ongelmahan on “lapsen ulkopuolella”.
D) Sovi lapsen kanssa yksilölliset tavoitteet. Jos esimerkiksi kouluikäisen pulmana on, ettei hän uskalla mennä yksin harrastukseensa, laadi lapsen kanssa ns. harjoitteluohjelma. Tässä nimenomaisessa tilanteessa se voi tarkoittaa esimerkiksi, että ensimmäiset harjoituskerrat lapsi kulkee harrastukseen yhdessä aikuisen kanssa, sitten hän siirtyy harrastukseen aikuisen “seuraamana” ja vasta lopuksi kulkee harrastusmatkat itsekseen. On hyödyllistä miettiä ongelman ratkaisemista ikään kuin portaina, joita pikku hiljaa edetään. Jokaisella uudella portaalla lapsen pitäisi saada erityisen paljon kehuja ja mahdollisesti palkinto.
D) Tee selkeä sopimus harjoitteluohjelmasta. Sopimus voi olla käytännössä esimerkiksi tavoitetaulukon muodossa. Tärkeää on, että sekä ongelma, tavoite että onnistuneella harjoittelulla saavutettava hyöty ovat lapselle selviä kuin pläkki.
E) Anna välitön positiivinen palaute. Pienestäkin etenemisestä pitäisi saada heti myönteinen vaste, mieluiten aito. Kehu, katso lasta lempeästi ja kannusta, halaa ja näytä peukkua. Lapselle tärkeää on erityisesti läheisen aikuisen antama kehu. Niinpä myönteisen vahvistamisen osalta on erityisen tärkeää, että aikuinen sitoutuu ja jaksaa kehua lasta harjoittelun ajan, joka päivä. Epäonnistumiset sen sijaan jätetään mahdollisimman vähälle huomiolle.
F) Sovi tavoitteen saavuttamisesta saatava palkinto lapsen kanssa yhteistyössä. Yksi lapsi tykkää askartelusta, toinen jäätelöstä, kolmas haluaa tienata peliaikaa. Älä yritä arvailla lapsesi puolesta, mikä hänestä on hauskaa. Anna hänen valita sopiva palkinto katsomissasi raameissa (tämä tarkoittaa, että ulkomaanmatkoja ja merkkivaatteita tms kallista ei tarvitse/kannata/pidä luvata juuri mistään – pienistä arkisista onnistumisista riittää pieni palkinto ;)). Useimmat lapset nauttivat erityisesti kahdenkeskisestä ajasta aikuisen kanssa.
Tätä saa vapaasti kokeilla kotona!
Vanhemmuuden hyvä boogie 