Koska monen lapsen elämä on vielä nykyaikanakin turhan ankeaa, kun se voisi olla hauskaa ja aika usein mukavaa.
Koska lapsuuden kehityspsykologisen ajanjakson merkitys koko loppuelämän kannalta on ollut tiedossa jo vuosisatoja, mutta edelleenkään esimerkiksi lapsivaikutusten arviointi ei ole yhteiskunnallisessa päätöksenteossa itsestäänselvyys.
Koska lapsuus ei sanele itse kunkin loppuelämän menestystä ja elämänlaatua, mutta turvallinen ja riittävän hyvä lapsuus on varmin tapa saada aikaan täyspäisiä aikuisia.
Koska vanhemmuus voisi olla myös usein aika kivaa.
Koska lastenpsykiatriset keinot ja konstit eivät ole rakettitiedettä, eivätkä välttämättä edes lääketiedettä, vaan ovat useimpien aikuisten saatavilla ja opittavissa, jos vain motivaatiota oppimiseen riittää (ja niitä keinoja aion käydä läpi tässä blogissa).
Koska lastenpsykiatriset ilmiöt eivät ole vain lääketieteellisiä, vaan myös kulttuurisia ja yhteiskunnallisia, ja siksi niistä on puhuttava ääneen ja julkisuudessa.
Koska lastenpsykiatrisesti pitkäaikaissairaat pikku- ja isommatkin potilaat ovat yhteiskunnan väliinputoajia, joiden puolia on aktiivisesti pidettävä.
Koska meillä on mahdollisuus tarjota useimmille lapsille ja nuorille tässä maassa melko hyvä ja turvallinen lapsuus, jos vain haluamme ja voimme ottaa heidän tarpeensa huomioon.
Vanhemmuuden hyvä boogie 