Miksi lapsen mielenterveyden oireiden lievittyminen ei etene? Eikö kukaan siellä psykiatrialla tee mitään? Miksi lapsi ei saa psykoterapiaa, vaikka hänellä on ongelmia? Miksi kukaan ei puutu tilanteeseen? Nämä ovat tavanomaisia kysymyksiä, joita lastenpsykiatrisen työn yhteydessä saatetaan esittää. Yleensä tämäntyyppisiä kysymyksiä alkaa syntyä, jos tilanne on erityisen paljon hätää ja huolta herättävä: esimerkiksi lapsi on lakannutContinue reading “Yhteistyö, vapaaehtoisuus ja pakko lasten mielenterveystyössä”
Author Archives: Riikka Riihonen
Mikä murrosikäisiä tyttöjä oikein vaivaa?
Tyttöjen mielen pahoinvointi herättää kysymyksiä. Tässä postauksessa kerron, mitä ajattelen pahoinvoinnin syistä.
Lasten ja nuorten sosiaaliset taitopuutteet ja miten tarjota tukea niihin
Sosiaalisista taidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Aikuiset ovat usein huolissaan viiveestä lastensa sosiaalisissa taidoissa. Lapset ja nuoret itsekin tietävät, että pitäisi osata käyttäytyä kavereiden ja aikuisten kanssa. Eli yleisesti ainakin periaatteessa tunnistetaan tarve siihen, että osaisimme olla toistemme kanssa. Sillä sosiaaliset taidot eivät tarkoita sosiaalisuutta (=että haluaisi ja olisi kiinnostunut olemaan toisten kanssa), vaan ettäContinue reading “Lasten ja nuorten sosiaaliset taitopuutteet ja miten tarjota tukea niihin”
Miten hyödyntää käyttäytymisterapeuttisia keinoja psyykkisesti vaikeaoireisten lasten kanssa
Joka kerta, kun kirjoitan blogiini tai puhun julkisuudessa lasten käyttäytymisen muokkaamisesta myönteisin keinoin, asia saa paljon positiivista palautetta, mutta aina myös kielteistä kritiikkiä ja epäröintiä. Tyypillisesti epäillään, että käyttäytymisen vahvistussuhteiden hyödyntäminen toimii vain ns. helppojen tai tasaisten lasten kanssa. Olen ajatellut niin, että tällaisessa asennoitumisessa on kyse ensisijaisesti kokemuksen puutteesta. Harva epäröivä ja negatiivisesti suhtautuvaContinue reading “Miten hyödyntää käyttäytymisterapeuttisia keinoja psyykkisesti vaikeaoireisten lasten kanssa”
Miksi lapsia ei voi tehokkaasti kasvattaa rankaisemalla (ja miksi he kasvavat niin hyvin myönteisten keinojen avulla)
Aina aika ajoin julkisuudessa nousee keskustelua siitä – yleensä jonkin ilmi tulleen lapsen tai nuoren käytösoireilun tai rikollisen toiminnan tai kouluhäiriköinnin takia – pitäisikö lapsiin kohdistuvaa kurinpitoa tiukentaa. Lasten mielenterveyden ammattilaiset yrittävät osallistua näihin keskusteluihin tuomalla esille muun muassa, että lapset eivät tarvitse enempää kuria, ja että lapsia on tärkeä kohdella ystävällisesti, johdonmukaisesti ja myötätuntoisesti.Continue reading “Miksi lapsia ei voi tehokkaasti kasvattaa rankaisemalla (ja miksi he kasvavat niin hyvin myönteisten keinojen avulla)”
Yksikin väkivaltaisesti kuollut lapsi on liikaa
Sinä iltana huomasin, että alppiruusu oli alkanut kukkia pihallani. Kesäkuu alkoi olla ihanimmillaan, luonto tuntui villiintyvän. Samana iltana kesäkuussa vuonna 2023 luin uutisista 4-vuotiaan lapsen menehtyneen häneen kohdistuneen väkivallan seurauksena. Pieni, viaton ihminen oli kuollut. Se kävi sydämeen todella kipeästi. Valitettavasti tämä lapsi ei ole ainoa, joka on menettänyt henkensä väkivallan johdosta viime vuosina. TilastojenContinue reading “Yksikin väkivaltaisesti kuollut lapsi on liikaa”
Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa
Viime aikoina julkisuudessa on käyty melko aktiivista keskustelua neuropsykiatriasta, diagnostiikasta, lääkehoidon merkityksestä esimerkiksi ADHD:n yhteydessä ja ehkä laajemminkin siitä, miksi ja miten neuropsykiatriset piirteet kannattaa huomioida. Mielestäni julkinen keskustelu on ollut toisaalta kiinnostavaa seurattavaa, mutta toisaalta se on näyttänyt helposti muuttuvan mustavalkoiseksi ja turhan nopeasti johtopäätöksiä vetäväksi. Siksi siihen on ammattilaisena vaikea lähteä mukaan. OnContinue reading “Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa”
Kun vastaan tulee tienristeyksiä
Viime aikoina olen kirjoittanut tyttöjen mielen hyvinvointiin ja psyykkisiin oireisiin liittyvää kirjaa (ilmestyy näillä näkymin syksyllä!), joten tämä blogi on elellyt hiljaiseloa. Nyt kuitenkin löytyi rakonen sekä halu kirjoittaa asiasta, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Tämä kirjoitus liittyy viitteellisesti dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka on tällä hetkellä suurin ammatillinen kiinnostuksenkohteeni. Toivottavasti tämä teksti saa sinut pohtimaanContinue reading “Kun vastaan tulee tienristeyksiä”
Tunteista puhuminen on todellista hard corea
Yksi psykiatrisen työn erityisiä piirteitä on, että pääsemme toisinaan asiakkaiden, heidän omaistensa tai yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelemaan siitä, kannattaako tunteista puhua. Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että ei kannata. Tavallisia argumentteja tunteista puhumista vastaan ovat muun muassa seuraavat tokaisut: “en usko psykiatrian tehoavan mihinkään”, “en näe pointtia puhua tunteistani” sekä “tunteista puhuminen on turhaa asioiden möyhimistäContinue reading “Tunteista puhuminen on todellista hard corea”
Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä
Ei ole aina helppoa olla vanhempi. Tiedät hyvin, että aikuisella on olennainen rooli vaikeissa tilanteissa lapsen kanssa. Pitäisi pysyä rauhallisena, vaikka lapsi provosoi…pitäisi olla johdonmukainen ja selkeä…pitäisi kuulla ja kuunnella lasta….pitäisi kommunikoida tunteista …pitäisi näyttää esimerkkiä…pitäisi ylläpitää hyvää ja rauhallista tunnelmaa…mutta kuinkas sitten kävikään? Vanhemmuuteen ei voi täysin etukäteen valmistautua. Tai oikeastaan, vanhemmuuden herättämiin tunteisiinContinue reading “Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä”
Vanhemmuuden hyvä boogie 