Author Archives: Riikka Riihonen

Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa

Viime aikoina julkisuudessa on käyty melko aktiivista keskustelua neuropsykiatriasta, diagnostiikasta, lääkehoidon merkityksestä esimerkiksi ADHD:n yhteydessä ja ehkä laajemminkin siitä, miksi ja miten neuropsykiatriset piirteet kannattaa huomioida. Mielestäni julkinen keskustelu on ollut toisaalta kiinnostavaa seurattavaa, mutta toisaalta se on näyttänyt helposti muuttuvan mustavalkoiseksi ja turhan nopeasti johtopäätöksiä vetäväksi. Siksi siihen on ammattilaisena vaikea lähteä mukaan. OnContinue reading “Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa”

Kun vastaan tulee tienristeyksiä

Viime aikoina olen kirjoittanut tyttöjen mielen hyvinvointiin ja psyykkisiin oireisiin liittyvää kirjaa (ilmestyy näillä näkymin syksyllä!), joten tämä blogi on elellyt hiljaiseloa. Nyt kuitenkin löytyi rakonen sekä halu kirjoittaa asiasta, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Tämä kirjoitus liittyy viitteellisesti dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka on tällä hetkellä suurin ammatillinen kiinnostuksenkohteeni. Toivottavasti tämä teksti saa sinut pohtimaanContinue reading “Kun vastaan tulee tienristeyksiä”

Tunteista puhuminen on todellista hard corea

Yksi psykiatrisen työn erityisiä piirteitä on, että pääsemme toisinaan asiakkaiden, heidän omaistensa tai yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelemaan siitä, kannattaako tunteista puhua. Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että ei kannata. Tavallisia argumentteja tunteista puhumista vastaan ovat muun muassa seuraavat tokaisut: “en usko psykiatrian tehoavan mihinkään”, “en näe pointtia puhua tunteistani” sekä “tunteista puhuminen on turhaa asioiden möyhimistäContinue reading “Tunteista puhuminen on todellista hard corea”

Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä

Ei ole aina helppoa olla vanhempi. Tiedät hyvin, että aikuisella on olennainen rooli vaikeissa tilanteissa lapsen kanssa. Pitäisi pysyä rauhallisena, vaikka lapsi provosoi…pitäisi olla johdonmukainen ja selkeä…pitäisi kuulla ja kuunnella lasta….pitäisi kommunikoida tunteista …pitäisi näyttää esimerkkiä…pitäisi ylläpitää hyvää ja rauhallista tunnelmaa…mutta kuinkas sitten kävikään? Vanhemmuuteen ei voi täysin etukäteen valmistautua. Tai oikeastaan, vanhemmuuden herättämiin tunteisiinContinue reading “Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä”

Kun asiat eivät menneet niin kuin Strömsössä

Uskon kaikkien aikuisten tuntevan seuraavan kuvion jollain tasolla – jos ei henkilökohtaisella, niin sitten jollain muulla. Kuvio menee niin, että elämästähän piti koitua silkkaa onnea ja iloa: ihana puoliso ja kauniit lapset, hyvä ammatti ja työ, rahaa, talo, mökki ja koira. Ei pitänyt enää joutua kokemaan surua, huolta, vihaa tai pettymyksiä. Olit päättänyt, että kaikkiContinue reading “Kun asiat eivät menneet niin kuin Strömsössä”

Vanhemmuuden keskitien taitoja etsimässä

Dialektinen käyttäytymisterapia antaa kiinnostavan ja tuoreen kehyksen lähestyä lasten tunnesäätelyn pulmia. Pystytkö vanhempana löytämään DKT:n mukaiset keskitien taidot käyttöösi?

Millaista inhimillisyyttä elät todeksi? 

Tätä blogikirjoitusta oli vaikea saada syntymään. Yleensä teksti soljuu vapaana ilman isompaa yrittämistä. Nyt kuitenkin päällä on ollut melkoinen jumi. Jumilla on yksinkertainen ja samalla erittäin monimutkainen syy: Venäjä vain pari viikkoa sitten hyökkäsi Ukrainaan, ja sen jälkeen tuhannet siviilit ja sotilaat ovat saaneet surmansa, vammautuneet tai yrittävät pysyä hengissä sietämättömissä oloissa, saarrettuina ilman ruokaa,Continue reading “Millaista inhimillisyyttä elät todeksi? “

Kun ajat ovat kovat, pidä kiinni neljästä H-kirjaimesta

Viime päivät ovat olleet melko musertavia sotauutisointiin liittyen. Varmasti jokainen uutisointia seurannut aikuinen on miettinyt sitä, miten käy nyt, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Hyökkäyksen herättämä maailmanlaajuinen huoli, paheksunta ja protestointi on valtaisaa, ehkä ennennäkemätöntä. Toisaalta saattaa olla niin, että koko Euroopan rauha on koetuksella. Jopa ydinaseuhkaa Venäjän taholta on väläytelty. Suomi rajavaltiona taitaa olla tästäContinue reading “Kun ajat ovat kovat, pidä kiinni neljästä H-kirjaimesta”