Viime aikoina olen kirjoittanut tyttöjen mielen hyvinvointiin ja psyykkisiin oireisiin liittyvää kirjaa (ilmestyy näillä näkymin syksyllä!), joten tämä blogi on elellyt hiljaiseloa. Nyt kuitenkin löytyi rakonen sekä halu kirjoittaa asiasta, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Tämä kirjoitus liittyy viitteellisesti dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka on tällä hetkellä suurin ammatillinen kiinnostuksenkohteeni. Toivottavasti tämä teksti saa sinut pohtimaan mahdollisuuksia, joita liittyy hyväksymisen taitoon erityisesti muutostilanteissa eli psyykkisissä tienristeyksissä.
Joskus sinä valitset tienristeykset, mutta usein ne valitsevat sinut
Useimmat tuntemani ihmiset suunnittelevat elämää eteenpäin. Se on varmaankin monelle laadukkaan elämän osa: halu miettiä tulevaisuutta yhdistyy erityisesti elämän pieniin nautintoihin ja iloihin, lomareissuihin tai muuhun mukavaan. Osa kaavailee eteenpäin vain pikkuisen, viikkoja ja kuukausia, mutta osa vuosiakin. Jotkut tekevät jopa ns. viisivuotissuunnitelman, jossa asettavat itselleen erilaisia tavoitteita opintojen, ammatin tai vaikkapa talonrakennuksen suhteen. Vanhemmilla liittyy yleensä varsinkin lasten kasvun seuraamiseen paljon mielikuvia lasten tulevaisuudesta, lasten itsenäistymisestä, yhteisistä puuhista lapsen kanssa ja niin edelleen. Suunnitelmallisuus tuo turvaa ja motivoi tekemään asioita omien tavoitteiden eteen.
Joskus kuitenkin elämä yllättää äkillisesti. Ajoit mielestäsi aivan vakaasti ja leveästi elämän moottoritietä, mutta yhtäkkiä edessä onkin tienristeys. Joudut pysähtymään ja harkitsemaan. Mihin suuntaan mennä, mikä tienhaara valita? Mistään ei voi tietää, mikä on oikea ratkaisu. Jotain pitäisi pystyä lopulta valitsemaan, vaikka edessä on nyt vain tuntematonta tietä. Kun valintoja tekee, samalla osa aiemmista elämään liittyvistä haaveista ja suunnitelmista menee romukoppaan.
Psyykkisillä tienristeyksillä on kummallinen tapa kasautua tiettyihin aikoihin. Rysähdykset eivät tapahdu siististi yksi kerrallaan siten, että edeltävä sotku ehditään siivota, vaan tyypillisesti niitä käy muutaman tapahtuman sarjoissa tai suorastaan vyörynä. Aikuisilla puhutaan ikäkausikriiseistä, joissa näin usein tapahtuu. Erään ystäväni humoristisin sanoin: “viisikymppisenä vaihtuu jokin neljästä A:sta: auto, asunto, akka tai ammatti.” Kriisit eivät tule ilman syytä; ikäkausikriisejä tarvitaan aikuisen psyykkiseen kasvuun. Ne pakottavat arvioimaan jo elettyä elämää tulevine suuntineen hyvinkin kokonaisvaltaisesti. Ikäkausikriisien tuloksena on yleensä parempilaatuinen elämä, mutta kehitys ei tapahdu ilmaiseksi.
Joskus tienristeys tulee eteen ikäkaudesta riippumatta. Yhtäkkiä vain tapahtuu jotain odottamatonta; myönteistä tai kielteistä. Omassa työssäni näen paljon kohtuuttomia tapahtumia, tiettyä elämän epäreiluutta. Menee työt alta, tulee sairastumisia, kuolemantapauksia tai äkillinen parisuhdekriisi. Tienristeykset voivat olla myös luonteeltaan positiivisia. Miten toimia ja edetä, kun elämään tulee yhtäkkiä uusia ihmeellisiä mahdollisuuksia, unelmien työpaikka, uusi tärkeä ihminen, uusi kiinnostuksenkohde tai vaikkapa yllättävästi rahaa? Sellaistakin tapahtuu. Harvempi tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi lottovoitto voi olla psyykkisen kriisin laukaisija. Samanaikaisesti on tärkeä ymmärtää, että kehitystä ei aikuisenkaan psyykessä tapahdu, jos ei joskus vähintään käväise epämukavuusalueella.
Tienristeys kutsuu ensisijaisesti hyväksymään, ei tekemään
Käyttäytymisterapiasta kiinnostuneena psykoterapeuttina käytän pääosan työajastani suunnitellen potilaideni hyväksi erilaisia heitä hyödyttäviä käyttäytymisen muutosinterventioita. Olen vakuuttunut siitä, että myönteinen, ns. korjaava kokemus eli asioiden tekeminen on paras opettaja moneen asiaan – myös toimintakykyä heikentäviin mielenterveyden oireisiin. Mutta tämä peukalosääntö ei päde ihan kaikissa asioissa.
Esimerkiksi psyykkisen tienristeyksen kohdalla ei ole aina olennaista toimia ja edetä mahdollisimman nopeasti. Voi toki olla, että tekisi mieli valita heti jokin tienhaara, lähteä vain kulkemaan ja unohtaa koko mennyt taival ja rämpiminen. Lähteä reteästi kohti uutta, jaloa tulevaisuutta. Pyrkiä ratkaisemaan ongelmat ja vaikeudet nopeasti ja tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Tai vaihtoehtoisesti ahkeroimalla yrittää painaa mielestään vaikeat tunteet, joita psyykkiseen tienristeykseen väistämättä aina liittyy. Mutta minun mielestäni tienristeys ei itse asiassa primääristi kutsu tekemään nopeita ja hätiköityjä ratkaisuja. Päinvastoin, se kutsuu hyväksymään epävarmuuden ja itse tienristeyksen olemassaolon.
Keinulauta hyväksymisen ja muutoksen välillä
Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) kehitettiin alun perin itsemurhariskissä olevien, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien yksilöiden hoitomuodoksi. DKT:n perustana on muutama prinsiippi, joista ensimmäinen liittyy elämän jatkuvaan muutokseen. Prinsiipin mukaan mikään ei pysy samana ikuisesti – pysyvää on vain muutos. Muutos tapahtuu teesin ja antiteesin välisen jännitteen ja siitä muodostuvan synteesin kautta. Synteesikään ei ole pysyvä, vaan kaikki aaltoilee, muuttuu, muuntautuu ja vaihtelee.
Toinen keskeinen asia DKT:ssa on sen ymmärtäminen, että ei ole absoluuttisia totuuksia. Kaksi äkkiseltään vastakkaiselta vaikuttavaa asiaa voi olla samanaikaisesti totta. Voi olla totta, että olet tyytyväinen nykytilanteeseen. Voi olla samanaikaisesti totta, että osa sinusta toivookin muutosta. Tai voi olla totta, että olet taitava harrastuksessasi. Samanaikaisesti voi olla totta, että sinun tarvitsee oppia uusia taitoja pärjätäksesi vielä paremmin. Näiden vastakkaisuuksien ymmärtäminen tekee elämästä vähemmän mustavalkoista, jäykkää tai vaikeaa.
Dialektisen käyttäytymisterapian tärkein piirre on kuitenkin muutoksen ja validoinnin/hyväksynnän herkkä tasapaino. Varsinkin psykiatrisessa hoidossa on tärkeää, että potilas tai asiakas kokee itsensä, toimintansa ja olemuksensa hyväksytyksi kokonaisvaltaisesti. Samanaikaisesti on tärkeä tukea aktiivisesti muutosta asioissa, jotka liittyvät yksilön elämänlaatuun ja psykiatristen oireiden lievittämiseen. Käytännössä se tarkoittaa, että terapeutti hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta silti kannustaa häntä tekemään tarpeellisia muutoksia käytökseensä tai vaikka vanhemmuuteensa. Muutosten tekemiseen tarvitaan toisinaan paljon työtä, yrityksiä ja erehdyksiä sekä kova motivaatio.
Validoiminen ja hyväksyntä eivät tarkoita, että ihmisen tarvitsisi pitää kaikkia elämäntilanteitaan myönteisinä tai toivottavina. Pikemminkin validointi/hyväksyntä antaa luvan sille, että tilanne on nyt tämä. Itse käytän mielelläni lausetta “nyt on näin“. DKT pyrkii silti lisäksi aina myös löytämään olennaiset muutoksen mahdollisuudet, joilla voi vaikuttaa tilanteeseen. Voinko omalla toiminnallani, tehokkaalla kommunikaatiolla tai esimerkiksi jämäkkänä pysymällä muuttaa asioita omalta kannaltani paremmiksi? Mielestäni tällä tavalla DKT palauttaa ihmisen takaisin elämänsä kuskin paikalle. Jokainen hetki on mahdollisuus valita oma käytös ja toiminta uudelleen.
Hyväksyminen osana elämäntaitoja
DKT:n perusajatuksena on, että kyetäkseen toimimaan itsen kannalta mahdollisimman edullisesti, vähentääkseen kärsimystään ja toimiakseen ihmissuhteissaan tehokkaasti, tarvitaan taitoja, joita on mahdollista opetella. Hyväksyminen on yksi DKT:n tärkeimmistä taidoista. Hyväksymisen taito on keskeinen silloin, kun eteen tulee asioita, joille ei voi tehdä mitään, joita ei voi tai kannata ratkaista heti, tai kun tulevaisuus vaikuttaa harmaalta, epävarmalta tai toivottomalta. Eli esimerkiksi psyykkisissä tienristeyksissä.
Hyväksyminen tapahtuu ennen kaikkea keskittymällä tähän hetkeen. Tapoja on monia – jotkut puhuvat tässä yhteydessä mindfulness-keinoista, jotkut meditaatiosta, jotkut ihan vain läsnäolemisesta. Hyväksymisen taidon tarkoitus on vähentää kärsimystä ensinnäkin sen kautta, että ongelmia tai muutoksia vastaan taistelemisen lopettaminen vähentää psyykkistä kipua ja kuormaa. Toisaalta hyväksyminen vahvistaa mielestäni yhteyttä itseen ja ydinminään. “Tunnen epätietoisuutta, hämmennystä, koen epävarmuutta – olen silti minä itse, minulla on edelleen minut.” Ja hetki, joka tuntuu vaikealta, on vain hetki.
Hyväksymiseen liittyy myös vahvasti filosofinen aspekti: elämän näkeminen, kokeminen ja siihen suostuminen juuri sellaisena kuin se on. DKT:n kehittänyt Marsha Linehan on kirjoittanut: “Acceptance is knowledge of what is.” Vaikealtakaan tuntuva tilanne ei aina vaadi reagoimista heti. Vaikea tilanne on tärkeä informaationlähde samalla tavalla, kuten tunteet ovat tärkeä tiedonlähde. Tieto auttaa tekemään viisaita päätöksiä ja valitsemaan itselle hyvän polun.
Miten suhtautua psyykkisiin tienristeyksiin?
Jos hyödynnämme DKT:ta, voi ajatella niin, että psyykkiset tienristeykset ovat paitsi väistämättömiä tapahtumia, myös osa ihmistä kehittävää ja rikastuttavaa elämän dynamiikkaa. DKT:sta voi ammentaa keinoja suhtautua muutostilanteisiin. Tienristeyksissä ei, kuten sanottua, ole välttämättä järkevää reagoida ja toimia heti aktiivisesti. Sen sijaan kokeilisin niissä edellä mainittua hyväksymisen taitoa. Keskittymällä hyväksymään tämä hetki voi noutaa ulottuvuutta ja viisautta omasta itsestään tienristeyksen harkintavaihetta varten.
Mitä olet mieltä seuraavista DKT:n mukaisista konsteista ja keinoista? Voisitko kokeilla näitä seuraavassa kohdallesi osuvassa elämän tienristeyksessä?
- Hengitys: asetu mukavasti istumaan tai makuulla. Vie käsi navan päälle. Hengitä sisään ja ulos. Keskity havainnoimaan hengitystäsi. Älä yritä muuttaa mitään. Älä syvennä tai kevennä hengitystä; ainoastaan huomaa se. Missä tunnet hengityksen fyysisen tapahtuman voimakkaimmin? Vie tarkkaavuutesi tähän kohtaan ja pidä se siinä. Viivy hengityksen aaltoilussa niin pitkään kuin haluat.
- Hengitys: Asetu mukavaan asentoon. Kun hengität sisään – laske mielessäsi yksi. Kun hengität ulos – kaksi. Jatka näin, kunnes pääset kymmeneen. Aloita sitten alusta. Jatka muutamia minuutteja. Harjoituksen tarkoitus on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos ajatuksesi vaeltavat, palauta ne lempeästi takaisin hengityksen laskemiseen.
- Kävely: Lähde luontoon kävelemään. Kokeile, pystytkö tyhjentämään mielesi ajatuksista ja mielikuvista. Älä pyri ainoastaan kävelemään, vaan olemaan yhtä kuin kävely. Jos ajatuksesi vaeltavat jonnekin, tyhjennä mieli lempeästi uudelleen. Miltä sinusta tuntuu kävelyn jälkeen?
- Lämpölamppu: Ota mukava asento ja sulje silmäsi. Kuvittele mielessäsi suuri lämpölamppu, joka on pääsi yläpuolella. Huomaa, kuinka miellyttävä lämmön tunne säteilee lampusta kohti päälakeasi, niskaasi, hartioihisi ja olkavarsiisi. Lämpö leviää pikku hiljaa rintakehälle, mahalle, reisiin ja lopulta sääriin, jalkapohjiin ja varpaisiin saakka. Keskity lämmön tunteeseen – se tuntuu kuin miellyttävältä lämpimältä halaukselta. Viivy tunteessa niin pitkään kuin haluat.
Kirjallisuutta : Marsha Linehan: Building a Life Worth of Living, Sadeniemi et al: Viisas mieli, Katja Myllyviita: Tunne tunteesi
Vanhemmuuden hyvä boogie 