- Keskustelua. Jokainen ihminen kaipaa kontaktia toisiin – senhän takia aikuiset vaikkapa haluavat parisuhteeseen ja arvostavat ystäviään. Myös lapset tarvitsevat kontaktia. Heidän tarpeensa ovat kuitenkin erilaiset kuin aikuisen: lapsi tarvitsee ja hänen kuuluu saada hoivaa pyytämättä, lapsi saattaa useinkin tarvita aikuisen apua ja tukea itsensä ilmaisuun ja käytöksensä hallintaan, ja lapsi saattaa olla aikuisen näkökulmasta vähän epälooginen eikä aina ymmärrä kaikkea. Tärkeää on, että jokaista lasta jututetaan. Ei saisi tyytyä siihen, että kukin perheenjäsen asustelee kotona omissa huoneissaan omien padien äärellä! Sen sijaan aikuisten on tärkeä tunnustella, onko lapsella jotain mielensä päällä ja onko myös valmiutta puhua siitä. Aikuisen tehtävä on ottaa asioita puheeksi, luoda kognitiivisia rakenteita eri asioille ja ilmiöille. Tärkeää on ottaa esille myös vanhemman ja aikuisen luottamus. Lapselle voi sanoa: “minulle voit kertoa mitä vain ja minuun voit turvautua, en suutu enkä hylkää.”
- Ohjausta ja neuvoja. Muistele viime kertaa, kun olit viimeksi itsellesi uudessa tilanteessa. Kenties kävit vieraassa ruokakaupassa tai ulkomaan reissulla. Olosi oli varmaankin hieman epämukava ja tunsit epävarmuutta siitä, miten toimia oikealla tavalla. Tätä samaa kokevat lapset arjessaan. Maailma niin pullollaan kaikkea mielenkiintoista, mutta miten lähestyä eri tilanteita? Miten käyttäytyä vaikka kahvilassa, jos haluaa tilata itselleen mehun? Miten toimia luokassa, kun ei ole varma, vastaako oikein? Miten saada kavereita välitunneilla? Erityisesti sosiaaliset tilanteet ovat harjoittelua ja harjaantumista vaativia, ja ikävä kyllä moni kiusaaminen tai kiusatuksi tuleminen olisi saattanut estyä ihan sillä, että lapset olisivat saaneet kädestä pitäen ohjausta, miten toimia yhdessä toisten kanssa. Älä siis epäroi ohjata lastasi selkeästi mutta ystävällisesti eri tilanteissa: “älä pyydi nenää hihaan, vaan ota tuosta paperi ja niistä siihen.” “Tule mukaani kahvilan kassalle. Näytän sinulle, miten ruokaa tilataan ja sitten saat itse kokeilla.”
- Tunteiden tutuksi tekemistä. Tunteiden tutuksi tekeminen lähtee niiden nimeämisestä (“sinä taidat olla tosi vihainen!” ja “voi kuinka iloiselta näytät!”) ja etenee, kun aikuinen kertoo lapselle, miten tunteiden kanssa toimitaan (“nyt kun olet noin vihainen, niin kokeilepa käydä vaikka vähän nyrkkeilemässä tuota meidän sohvaa. Jutellaan kohta, kun olet vähän rauhoittunut”). Tunteiden käsittely tapahtuu aluksi aikuisen kanssa yhdessä mutta pikku hiljaa tavoitteena on oppia omaehtoista tunnetyöskentelyä. Koska tunteet tarttuvat ja vaikuttavat itseen, olisi hyvä, että aikuinen tunnistaa omatkin tunteensa eikä pelkää niitä. Tunteiden opiskelusta voit lukea lisää vaikkapa täältä.
- Ennakointia. Joskus kun luennoin, kyselen kuulijoiltani seuraavaa: miltä sinusta tuntuisi, jos raskaan työ- tai opintopäivän jälkeen tulisit kotiin nääntyneenä, nälkäisenä ja väsyneenä, odottaen saavasi rojahtaa sohvalle, mutta sitten puolisosi pomppaisi ovella vastaan ja kertoisi, että aikoo viedä sinut välittömästi pitkälle shoppailureissulle? NIINPÄ. Saattaisi olla itkupotkuraivari lähellä. Samaa kuitenkin kohtaavat lapset arjessaan ilman, että pidämme kohtelua mitenkään omituisena. Ennakoinnista puhutaan lasten suhteen hirveän vähän, vaikka se on omiaan lasten lisäämään turvallisuudentunnetta ja vähentämään turhia kiukkuja ja konflikteja. Ennakointi tarkoittaa sitä, että lapsille pitäisi kertoa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Kun aiot mennä suoraan päiväkotipäivän jälkeen ruokakauppaan lapsen kanssa, kerro se hänelle jo edellisenä iltana, toista vielä uudelleen aamulla ja valmistaudu tarvittaessa esimerkiksi ottamaan mukaan eväitä. Monet aikuiset tykkäävät spontaanista elämänmenosta, mutta lapsille se ei pääsääntöisesti sovi. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa sietää enemmän muutoksia ja yllätyksiä.
- Struktuuria. Mietipä minkälaista elämäsi olisi, jos sinulla ei olisi kalenteriasi, puhelintasi, muistilappujasi ja kaikkia niitä konsteja, joiden avulla luot rutiineja ja kiinnekohtia arkeen. Lapsillahan näitä ei ole. Jokainen aamu on arvoitus ja kuin joulukalenterin luukku – mitä tahansa voi tapahtua 🙂 Mutta arki on vaikeaa, jos ja kun lapsi ei esimerkiksi ymmärrä, minä päivinä ollaan menossa päiväkotiin ja minä päivinä ollaan kotona. Uusperheissä on tässä suhteessa omat haasteensa. Lapsen olisi tärkeä esimerkiksi tietää, keitä perheenjäseniä kodissa on paikalla milloinkin, jos kokoonpano vaihtelee. Monet vanhemmat ovat aika näppäriä strukturoimaan arkea lasta hyödyttävällä tavalla, kuvassa yksi esimerkki siitä. Keinot ovat monet ja vapaat: päivä- tai viikko-ohjelmaa voi luoda lapselle vaikka jääkaapin seinälle mutta myös puhelimen kalenteriin, erilliseen taulukkoon tai perheen kalenteriin. Uusperheillä voi olla valokuvakalenteri seinällä, josta näkyy, ketkä ovat paikalla. Pääasia on, että lapsella on ikätasoista tietoa siitä, mitä tulee tapahtumaan ja milloin.
- Myönteistä vahvistamista. Suomalainen sananlasku kertoo, että “kissa se kehuilla elää”. Suomalaisittain ei ole ollut tapana juurikaan itseä tai toisia kehuskella – sitä on pidetty moukkamaisena ja itserakkaana. Mutta lapsetpa tarvitsevat kehuja. Lapsen itsetunto oikeastaan rakentuu aluksi sen varaan, mitä tärkeät aikuiset hänestä ajattelevat ja sanovat. Jos vanhempi suhtautuu lapseen halveksuen, liian kriittisesti ja nenänvarttaan pitkin katsoen, tämä on varmin keino saada aikaan epävarmoja ja itseään inhoavia nuoria ihmisiä. Kehut sen sijaan rakentavat minäkuvaa myönteiseen suuntaan askel askeleelta. Mutta sitä hieman parjaamaani optimaalista lapsuutta tai optimaalista vanhemmuutta ei tarvita tässäkään. Aidot kehut riittävät. “Kiva, että veit pyykit itse pyykkikoriin”, “voi kun olet niin söpö ja suloinen!”, “älyttömän hyvin jaksoit tänään painaa treeneissä!”. Kunhan aikuinen itse uskoo siihen, mitä on juuri sanomassa, viesti menee lapselle kyllä perille: hän saa taas ripauksen lisäuskoa siihen, että on hyvä tyyppi. Kun lapsella on hyvä itsetunto, hän kestää paremmin ympäristöstä aiheutuvia kolauksia ja kielteistä palautetta, jota osuu varmasti jokaisen kohdalle. Hyvä itsetunto auttaa myös rakentamaan kaverisuhteita ja etenemään ikätasoistaidoissa. Kokeile siis kehua lastasi päivittäin, aiheesta.
Vanhemmuuden hyvä boogie 