Yleiset kysymykset lastenpsykiatriasta – osa 1

Tämä postaus lähti alulle työpaikan lounaspöydästä, jossa mietimme hiljattain porukalla tyypillisiä meiltä alan ammattilaisilta kysyttyjä kysymyksiä. Tässä muutama kysymys-vastaus -pari iloksesi! Kysymyksiä tuli eri kanavista niin valtavasti, että teen niistä ainakin pari postausta 🙂

1. Mitä lastenpsykiatrisessa hoidossa tapahtuu ja tehdään? Lastenpsykiatrinen hoito on olemukseltaan pääosin keskusteluhoitoa, ja lapsen tai nuoren iästä ja kehitystasosta riippuen hoito toteutuu joko lähiaikuisten kautta tai lapsen itsensä kanssa työskennellen. Hoito toteutuu pääasiassa käyntien ja hoitoneuvotteluiden muodossa. Käyntejä voidaan suunnata lapselle tai koko perheelle tai perheen verkostolle. Käyntejä voi toteutua myös kouluun tai päiväkotiin. Hoidon osana voidaan käyttää myös lääkehoitoa tai osastohoitoa. Varsinaisen hoidon lisäksi voidaan tarvita kuntoutusta.
2. Miksi lasta ei voi hoitaa ilman vanhempien osallistumista hoitoon? Suomessa lastenpsykiatrit hoitavat tällä hetkellä alle 13-vuotiaita lapsia. Tämän ikäisillä ei ole kehityksellisistä syistä vielä kykyä vastata omista asioistaan tai esimerkiksi tehdä vielä moniakaan tutkimuksiinsa tai hoitoonsa liittyviä päätöksiä, vaan huoltajat vastaavat niistä olennaisilta osin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kun lapsi sairastaa – on sairaus sitten luonteeltaan fyysinen tai psyykkinen – vanhempia tarvitaan paitsi lapsen lailliseksi edustajaksi, myös suunnittelemaan, toteuttamaan ja edistämään hänen hoitoaan ja kuntoutustaan monin tavoin. Vanhempi on usein ns. aputerapeutin roolissa, ja toteuttaa erilaisia arjen muutoksia, joita lastenpsykiatrisessa hoidossa on yhdessä suunniteltu.
3. Mikä lastenpsykiatrisessa hoidossa auttaa? Psykiatrisessa työssä, koskee se sitten lapsia, nuoria tai aikuisia, tiedetään potilaan ja ammattilaisen välisen yhteistyösuhteen ennustavan voimakkaasti hoidon vaikuttavuutta. Tämän yleisen periaatteen lisäksi tutkimuksissa on voitu havaita, että eri häiriöissä on erilaisia tärkeitä hoidon kohteita, joihin fokusoiminen auttaa tekemään hoidosta vaikuttavampaa. Esimerkiksi lasten ja nuorten pelko-oireiden hoidossa on tärkeä mennä asteittain pelkoa kohti, eikä vältellä pelon aihetta turhaan. Pelkoa kohti menevät hoitomuodot tiedetään tutkimusten perusteella tehokkaimmiksi. Lastenpsykiatrian erikoislääkärin osaamiseen kuuluu, että lääkäri on perehtynyt siihen, mitä tiedetään eri häiriöiden hoitomuotojen vaikuttavuudesta.
4. Miksi lapsi on sairastunut? Yksiselitteistä selitystä sairastumiselle ei yleensä löydy. Usein taustalla on neurobiologinen haavoittuvuus, joka tarkoittaa sekä perintötekijöitä että esimerkiksi lapselle ominaisia neuroerityispiirteitä. Haavoittuvuustekijöiden lisäksi lapselle on yleensä osunut kohdalla stressitekijöitä tai negatiivistyyppisiä muutoksia, jotka voivat olla mitä tahansa perhesuhteiden muutoksista koululuokan vaihtumiseen, kiusaamiskokemuksiin, kipuun tai esimerkiksi pelottavien asioiden todistamiseen. Yhdessä haavoittuvuustekijät ja stressitekijät johtavat psyykkiseen oireiluun. Toisaalta psyykkistä oireilua “kumoavat” resilienssitekijät, kuten lapsen hyvä sosiaalinen tuki, hyvät kognitiiviset tai tunnetaidot, lahjat ja muut myönteiset asiat lapsen elämässä. Oireilu ei ole siis “on/off”-tyyppistä, vaan oireilun määrä ja laatu vaihtelee stressi- ja resilienssitekijöiden tasapainon muuttuessa. Hoidon kohteena onkin yleensä vähentää stressitekijöitä ja lisätä lapsen vahvuuksia ja saatua sosiaalista tukea. Vanhemmille sanomme usein: vaikka et ole syyllinen lapsen sairastumiseen, sinullakin on rooli ongelman ja oireiston ratkaisemisessa.
5. Kuinka pieni lapsi voi sairastua mielenterveyshäiriöön? Lasten mielenterveyden lievempi oireilu on erittäin tavallista ja häiriötasoinenkin tilanne yleinen. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöitä on noin 10 prosentilla alakouluikäisistä, ADHD voidaan todeta noin 3-7 prosentilla, ja masennus koskee noin 1 prosenttia alle murrosikäisistä lapsista. Kun lapsi tulee murrosikään, monien mielenterveyden häiriöiden yleisyys nousee selvästi. Esimerkiksi itse raportoitu vähintään kohtalaisen voimakas ahdistuneisuusoireilu koskee jopa yli kolmasosaa yläasteikäisistä ja sitä vanhemmista tytöistä. Mutta myös siis jo vauvalla voidaan havaita mielenterveyden oireita, kuten itkuisuutta, nukkumisen isoja haasteita tai muita säätelyongelmia, kuten syömättömyyttä. Ihan pikkuvauvan mielenterveysoireiden taustalla ovat useimmiten kasvuolosuhteiden mittavat vaikeudet, kuten vanhemman vakava psyykkinen sairastuminen.
6. Miksi diagnoosi voi muuttua lapsen kasvaessa? Vastaan alustamalla, että lapsilla esiintyy erittäin vähän kroonista vakavaa psyykkistä sairastamista. Esimerkiksi aikuisilla mahdollinen skitsofrenia on lapsilla äärimmäisen harvinainen vielä kouluiässä. Koska lasten psyykkinen oireilu on usein olosuhteisiin ja kehityksen vaiheeseen liittyvää ts. ohimenevää, myös diagnoosi(t) voi vaihtua kasvun aikana. Joidenkin lasten psyykkinen oireilu muovautuu jatkuvasti esimerkiksi siten, että hoidon alkuvaiheen keskeisen levottomuusoireen sijaan hieman myöhemmin lapsella voikin esiintyäkin pakko-oireita, ticcejä tai vaikkapa aggressiivisuutta. Tällöin diagnoositkin vaihdetaan asiaankuuluvasti. Pysyviä lapsuusiän lastenpsykiatrisia diagnooseja ovat luonteeltaan oikeastaan vain autismikirjon häiriö sekä kehitysvamma, jotka pyritään mahdollisuuksien mukaan tutkimaan niin luotettavasti, ettei diagnoosia tarvitsisi myöhemmin enää muuttaa (toki joskus niitäkin tarkennetaan myöhemmin).
7. Miksi ihan pienille ei voi eikä tarvitse aina tarkasti määrittää diagnoosia? Pienen lapsen kehitys on vielä kesken. Hänellä voi olla monenlaisia vaiheita. Joskus hän on uhmakas ja hermostuu herkästi, toisessa vaiheessa hän on uppoutuva ja toiminnanohjaus on vaikeaa. Pienen lapsen mielenterveys ja hyvinvointi on erittäin voimakkaasti olosuhdesidonnaista, vaikka toki osa lapsista onkin kehityksellisesti herkempiä kuin toiset. Oireilun olosuhdesidonnaisuus tarkoittaa, että jos perhe kokonaisuutena on ahdingossa, myös perheestään monin tavoin riippuvainen lapsi yleensä joutuu ahdinkoon. Toisaalta pienillä lapsilla on myös erittäin voimakas toipumispotentiaali. Olosuhteiden muututtua lapselle sopivammiksi oireilu voi hävitä nopeasti. Tämän vuoksi aina ei lapselle kannata asettaa mitään diagnoosia heti, vaan tärkeintä on muuntaa olosuhteita suotuisammiksi ja seurata tilanteen kehittymistä.
8. Voiko mielenterveyshäiriöstä parantua? Kyllä, todellakin! Tutkimusten perusteella on arvioitu, että noin 15-25 % lapsista voitaisiin todeta mielenterveyden häiriö. Lapsilla ja nuorilla esiintyy varsinkin lieviä ja keskivaikeita mielenterveyden häiriöitä paljon, mutta onneksi ne ovat usein olemukseltaan kuin “mielen flunssia”: kurjia juttuja, mutta menevät ohi. Myös vakavia psyykkisiä sairauksia, kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja psykooseja esiintyy harvakseltaan, mutta niistäkin toivutaan usein oireettomuuteen. Lasten kehittyvät aivot antavat hienon mahdollisuuden oireilun vähentämiseen, kunhan tunnistetaan, että olosuhteilla on merkitystä lapsen psyykkiseen oirekuvaan ja kehitykseen – pitkäaikaisesti ihan aivotasolla asti. Siksi lastenpsykiatria on ennen kaikkea vuorovaikutuksen laatuun ja lapsen arjen olosuhteisiin pureutuva ala; keskeinen osa lapsen hoitoa ja tukea on arvioida muuttaa tarvittavia olosuhteita niin koulussa, kotona kuin harrasteissakin. Lisäksi tietenkin tarvittaessa lapselle tarjotaan häiriöstä tai oireesta riippuen paras mahdollinen hoito. Ja lapset tosiaan useimmiten paranevat jonkin ajan kuluttua!