Sinä iltana huomasin, että alppiruusu oli alkanut kukkia pihallani. Kesäkuu alkoi olla ihanimmillaan, luonto tuntui villiintyvän. Samana iltana kesäkuussa vuonna 2023 luin uutisista 4-vuotiaan lapsen menehtyneen häneen kohdistuneen väkivallan seurauksena. Pieni, viaton ihminen oli kuollut. Se kävi sydämeen todella kipeästi.
Valitettavasti tämä lapsi ei ole ainoa, joka on menettänyt henkensä väkivallan johdosta viime vuosina. Tilastojen mukaan Suomessa on kuollut yhteensä 7 iältään 1-14 -vuotiasta lasta vuosien 2016-2020 välillä joko murhan, tapon tai pahoinpitelyn seurauksena. Tämä on vain 2 prosenttia kyseisenä ajanjaksona kuolleista lapsista. Silti se on liikaa. Jokainen väkivaltaan kuollut lapsi on liikaa.
Lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole loppunut
Aika ajoin julkisessa keskustelussa voi kuulla mielipiteitä, joiden mukaan ”lapset eivät enää Suomessa kohtaa traumakokemuksia”. On jopa ehdoteltu että lasten ja nuorten psyykkisten oireiden lisääntyminen johtuisi siitä, että he eivät enää kohtaa mitään pelottavaa tai vaikeaa. Mielestäni tämä käsitys kertoo lähinnä kuplasta, jossa mielipiteen esittäjä elää.
Yhä tänä päivänä lapsiin tiedetään kohdistuvan muun muassa väkivaltaista kohtelua. Tutkimusten mukaan tekijä on yleensä lapsen läheinen. Erilaisten kyselyiden perusteella noin kolmasosa, tai jopa enemmän, vanhemmista on joskus käyttänyt kuritusväkivaltaa lasta kohtaan. Tämä on todella ankeaa huomioiden, että kuritusväkivallan kieltävä laki on ollut voimassa jo nelisenkymmentä vuotta. Henkisen väkivallan arvellaan olevan yleisintä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Vähintään neljäsosa vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn vastaajista kertoi kyselyssä kokeneensa henkistä väkivaltaa huoltajansa taholta viimeisen vuoden aikana.
Lapsiin kohdistuva väkivalta voi olla hyvin monenlaista, kuten väkivalta muutenkin. Henkinen väkivalta voi olla esimerkiksi haukkumista, lapsen tarpeiden laiminlyömistä, häpäisemistä tai rankaisemista. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi lyömistä, palovammojen aiheuttamista tai ravistelua. Lapsiin kohdistuu valitettavasti myös seksuaalista väkivaltaa eri muodoissaan. Kaikenlainen väkivalta vaurioittaa kehittyviä aivoja rakenteellisella tasolla sen lisäksi, että johtaa usein monimuotoiseen oireiluun.
On naiivia ajatella, että kaikki lapset saisivat tällä hetkellä kasvaa turvassa. Jokainen, joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa, joutuu kohtaamaan myös väkivallan uhriksi joutuneita lapsia. Osa ammattilaisista joutuu lisäksi tilanteeseen, jossa herää ensi kertaa epäily, että lapseen tai nuoreen on kohdistunut väkivaltaa. Näiden tilanteiden varalta on lain säätämät velvollisuudet ja selkeät sovitut toimintatavat, miten pitää edetä. Ne ovat kuitenkin aina erittäin raskaita tilanteita myös työntekijöille.
On toisaalta ymmärrettävää, että moni aikuinen haluaa sulkea asialta silmänsä. On liian vaikea ajatella sitä. Silmien sulkeminen ei kuitenkaan auta ketään. Se ei auta uhreja, ja se ei auta niitä, joilla on riski toimia väkivaltaisesti.
Väkivallalla ei voi kasvattaa
Vaikka menisi hermo. Vaikka olisi huono päivä. Vaikka olisi nälkä, jano tai väsy. Vaikka lapsi haastaisi ja toimisi uppiniskaisesti. Vaikka aikuisen niskassa olisi tsiljoonan euron velat. Vaikka aikuinen olisi päihteiden vaikutuksen alaisena. Vaikka aikuinen olisi lopen uupunut. Silti väkivalta on aina väärin, ja erityisen väärin se on lapsia ja nuoria kohtaan.
Väkivallalla ei voi kasvattaa. Se ei opeta mitään. Se tuottaa ainoastaan kärsimystä, surua, pelkoa, pettymystä ja vihaa. Lapsi, joka joutuu oppimaan, että aikuiset tekevät pahaa ja satuttavat, voi menettää luottamuksensa kaikkeen ja kaikkiin. Hän ei ehkä välitä itsestään tai pitää itseään huonona lapsena. Hän ei jaksa uskoa tulevaisuuteen. Osa uhreista alkaa itse toimia väkivaltaisesti. Esimerkiksi käytöshäiriöpotilaat ovat todennäköisemmin kohdanneet tai todistaneet väkivaltaa jossain muodossa kuin muut lapset.
Väkivaltaisesta kohtelusta voi selvitä
Suuri osa ihmisistä oireilee psyykkisesti traumaattisen kokemuksen, kuten väkivallan kohteeksi joutumisen jälkeen. Yksittäisen traumakokemuksen psyykkiset jälkioireet kestävät usein joitakin viikkoja tai kuukausia. Traumanjälkeinen oirekuva voi lievittyä jopa ilman hoitoa. Toki toipumiseen vaikuttaa moni seikka, eikä vähiten elämän olosuhteet. Jos voi elää turvassa, se tiedetään tärkeäksi asiaksi oireiden lievittymisen kannalta. Samoin läheisiltä saadun tuen merkitys on suuri.
Osalla traumakokemuksen tai -kokemusten psyykkiset jälkioireet jäävät pitempiaikaisiksi. Tällöin oireita kannattaa hoitaa aktiivisesti. Suomessa Barnahus-hanke ja THL ovat tehneet ansiokasta työtä lapsiin kohdistuvan väkivaltaepäilyn selvitysprosessien kehittämisen sekä tehokkaiden hoitointerventioiden implementoimisen eteen. Näiden ponnisteluiden ansiosta Suomessa on nykyisin tarjolla lapsille ja nuorille tutkimusnäyttöön perustuvaa posttraumaattisen psyykkisen oireilun hoitoa monin paikoin. Myös lapsen tai nuoren lähimmät aikuiset tarvitsevat yleensä tukea, jota tarjotaan muun muassa perheneuvoloissa ja lasten mielenterveyspalveluissa.
Sinun, jota asia koskee henkilökohtaisella tasolla, on tärkeä tietää, että lapsuudenaikaisista väkivaltakokemuksista voi selvitä ja selvitäänkin. Traumaattinen kokemus ei ole sinun syytäsi.
Lopuksi
Väkivalta jättää aina jäljen. Väkivalta ei ole perusteltavissa eikä sitä koskaan saa vähätellä. Se on merkittävä, vaikea kokemus uhriksi joutuneelle. Se on merkittävä, vaikea kokemus myös yhteisölle. Moni ulkopuolinenkin miettii, olisiko voinut estää tapahtuneen, tai olisiko jostain pitänyt tietää, että lapselle tapahtuu pahaa. Moni kokee syyllisyyttä, vihaa tai surua.
Aina jos lapsi kuolee väkivallan seurauksena – tai joutuu ylipäänsä sen kohteeksi – meidän pitää yhteiskunnassa yrittää selvittää yksityiskohtaisesti, mitkä asiat ja kehityskulut ovat tapahtuneeseen johtaneet. Meidän on pyrittävä muuttamaan asenteita, olosuhteita ja toimintatapoja niin perheiden kuin yhteiskunnallisellakin tasolla niin, että väkivaltaa ei pääse enää tapahtumaan. Esimerkiksi psykososiaalisen stressin tiedetään olevan yhteydessä kielteisiin lapsuudenaikaisiin tapahtumiin. Näin huono-osaisuuden vähentäminen on tässäkin asiassa keskiössä.
Meidän on keskityttävä ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten tiedon lisäämiseen ja matalan kynnyksen psykososiaaliseen tukeen ja konkreettiseen kotiapuun ja perhetyöhön perheille. Meidän on pidettävä yllä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vastaavat välittömästi ja väkevästi silloin, jos lapsi on vaarassa. Meidän on käsitettävä, että pahuuttakin esiintyy, vaikka suurin osa ihmisistä haluaa toimia eettisesti oikein. Ammattilaisten on saatava riittävä koulutus ja varmuus lapsiin kohdistuvien väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. On myös tarjottava lapsille turvakasvatusta.
Mutta ennen kaikkea, me emme saa ummistaa silmiämme siltä, että jossain joku lapsi saattaa kärsiä väkivallasta. Se on äärimmäisen surullinen asia, mutta sitä ei saa unohtaa, jotta osaamme huomata, epäillä ja toimia. Jokainen voi kantaa asiaa jollain tavalla mielessään. En voi välttää ajattelemasta, että itse tulen jatkossa miettimään väkivallalle menetettyjä lapsia aina, kun alppiruusuni kukkii.
Lähteitä
https://thl.fi/fi/web/vakivalta/eri-ryhmat-ja-vakivalta/lapsiin-kohdistuva-vakivalta
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161899
Uskalla nähdä : lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan tunnistamisen ja puuttumisen haasteet ammattilaisten silmin https://www.julkari.fi/handle/10024/144382?show=full
Parental stress and physical violence against children during the second year of the COVID-19 pandemic: results of a population-based survey in Germany. https://capmh.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13034-023-00571-5
Vanhemmuuden hyvä boogie 
One thought on “Yksikin väkivaltaisesti kuollut lapsi on liikaa”