Yksi viime kuukausien läpileikkaavista teemoista työkentällä ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näyttää olevan se, miten mitkä tahansa tapahtumat voivat muodostua eri ihmisten mielissä keskenään hyvin erilaisiksi tarinoiksi. Psykoterapiakentällä asiakkaiden kertomia tarinoita elämästään kutsutaan narratiiveiksi. Narratiivit ovat kertojalleen merkityksellisiä ja voivat tuntua kertojastaan “ainoilta oikeilta totuuksilta”, mutta silti ne eivät edusta objektiivista todellisuutta. Narratiivi heijastelee yleensä vähintään yhtäContinue reading “Tarinoista ja totuuksista”
Author Archives: Riikka Riihonen
Yleiset kysymykset lastenpsykiatriasta – osa 1
Tämä postaus lähti alulle työpaikan lounaspöydästä, jossa mietimme hiljattain porukalla tyypillisiä meiltä alan ammattilaisilta kysyttyjä kysymyksiä. Tässä muutama kysymys-vastaus -pari iloksesi! Kysymyksiä tuli eri kanavista niin valtavasti, että teen niistä ainakin pari postausta 🙂
Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju
Olen viime viikot intoillut kirjasta, jonka luin joululomalla. Kirjassa kuvataan erittäin selväsanaisesti ja inspiroivasti ihmissuhteiden haasteita ja miten niihin voidaan vastata. Kirja on pari-ja perhepsykoterapeutti Terrence Realin kirjoittama US – Reconnect with your partner and build a loving and lasting relationship. Saan varmaan jo tässä kohtaa todeta: vahva lukusuositus! Realin kirja on tehty enimmäkseen pariterapianäkökulmasta,Continue reading “Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju”
Lapsen vakava psyykkinen sairastuminen
Olen kirjoitellut tätä blogia jo useamman vuoden ajan, mutta huomaan, että ainakin yksi tärkeä aihe on käsittelemättä: vaikeat psyykkiset oireet lapsella tai nuorella. Mielenterveyden asioista puhutaan tänä päivänä julkisuudessa paljon enemmän kuin aloittaessani tämän blogin kirjoittamista. Somessa onkin tänä päivänä runsaasti materiaalia, josta voi hakea lohtua ja keinoja lapsen tai nuoren auttamiseen, kun hänelle onContinue reading “Lapsen vakava psyykkinen sairastuminen”
Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle
Vaikka hyvin ansaittu loma jo ehkäpä kajastelee mielessä, sitä edeltävät vihoviimeiset työ- ja koulupäivät tarkoittavat monelle lapselle, nuorelle ja heidän perheilleen lähes sietämättämän tuntuista ponnistelua. Pitäisi jaksaa aamulla nousta ja lähteä kouluun tai tai työpaikalle, saada asioita aikaiseksi, tehdä epämieluisia koulu- tai työtehtäviä tai vaikkapa kotityötä. Ulkona on pimeää, on kylmää ja ei todellakaan huvittaisi!Continue reading “Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle”
Mistä viisautta vanhemmuuteen lasten ja nuorten digilaitteiden käytön suhteen?
Mistään lasten ja nuorten mielenterveyttä liippaavasta teemasta ei ole viime vuosina puhuttu niin paljon kuin digilaitteiden käytöstä. Lukuisat tahot ovat tuoneet näkökulmiaan esille. Huolta on syntynyt muun muassa todetusta kielen kehityksen viivästymisestä digilaitteiden varhaisen tai liiallisen käytön vuoksi, keskittymiskyvyn ongelmien yleistymisestä ja niiden yhteydestä liialliseen digilaitteiden käyttöön, ja on jopa syntynyt ajatus siitä, että digilaitteetContinue reading “Mistä viisautta vanhemmuuteen lasten ja nuorten digilaitteiden käytön suhteen?”
“Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!”
Nuori kollega kertoi hiljattain, että hänen lähipiirinsä ihmettelee jatkuvasti hänen erikoisalavalintaansa. Muistan aikanaan itsekin kohdanneeni lukemattomat kerrat saman tokaisun: “Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!” Muistan myös tietyn epämukavuuden, joka alkuvaiheessa alanvalintaan liittyi – siis ennen kuin totuin. Ihan alkuun ajatus mielenterveysoireista kärsivästä lapsesta oli vaikean tuntuinen, ja muistan kyllä aidosti pohtineeni, miten sellaisen asianContinue reading ““Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!””
Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma
Elämä on tunnetusti melko ihmeellistä. Yksi ihmeellisyyden muoto on se, että tietyt asiat ja kysymykset tuppaavat toistumaan elämän varrella. Omalla urallani yksi toistuva asia on ollut neuroerityisyyden kohtaaminen lasten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä. Viisitoista vuotta törmäsin aiheeseen ensi kertaa. Työskentelin tällöin neuvola- ja koululääkärinä, ja vastaan tulivat esimerkiksi sellaiset diagnoosit kuin autismikirjo, kehityksellinen kielihäiriöContinue reading “Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma”
Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö
Kun aikanaan elin pikkulapsiarkea, olin allerginen tietylle lauseelle. Se meni näin: “lapset ovat vain kerran pieniä.” Yleensä lausujana toimi keski-iän reippaasti ylittänyt naishenkilö, joka halusi ilmaista, miten aikuisten kannattaisi ennen kaikkea nauttia vanhemmuudestaan. Tuon ajanjakson aikaiseen allergisuuteeni liittyi olennaisesti, miten pikkulapsiperheen arjen koin. Jokainen päivä oli kuin maanantai tai sunnuntai, miten päin haluaakaan ajatella. AamutContinue reading “Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö”
Yhteistyö, vapaaehtoisuus ja pakko lasten mielenterveystyössä
Miksi lapsen mielenterveyden oireiden lievittyminen ei etene? Eikö kukaan siellä psykiatrialla tee mitään? Miksi lapsi ei saa psykoterapiaa, vaikka hänellä on ongelmia? Miksi kukaan ei puutu tilanteeseen? Nämä ovat tavanomaisia kysymyksiä, joita lastenpsykiatrisen työn yhteydessä saatetaan esittää. Yleensä tämäntyyppisiä kysymyksiä alkaa syntyä, jos tilanne on erityisen paljon hätää ja huolta herättävä: esimerkiksi lapsi on lakannutContinue reading “Yhteistyö, vapaaehtoisuus ja pakko lasten mielenterveystyössä”
Vanhemmuuden hyvä boogie 