Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma

Elämä on tunnetusti melko ihmeellistä. Yksi ihmeellisyyden muoto on se, että tietyt asiat ja kysymykset tuppaavat toistumaan elämän varrella. Omalla urallani yksi toistuva asia on ollut neuroerityisyyden kohtaaminen lasten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä. Viisitoista vuotta törmäsin aiheeseen ensi kertaa. Työskentelin tällöin neuvola- ja koululääkärinä, ja vastaan tulivat esimerkiksi sellaiset diagnoosit kuin autismikirjo, kehityksellinen kielihäiriöContinue reading “Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma”

Miksi lapsia ei voi tehokkaasti kasvattaa rankaisemalla (ja miksi he kasvavat niin hyvin myönteisten keinojen avulla)

Aina aika ajoin julkisuudessa nousee keskustelua siitä – yleensä jonkin ilmi tulleen lapsen tai nuoren käytösoireilun tai rikollisen toiminnan tai kouluhäiriköinnin takia – pitäisikö lapsiin kohdistuvaa kurinpitoa tiukentaa. Lasten mielenterveyden ammattilaiset yrittävät osallistua näihin keskusteluihin tuomalla esille muun muassa, että lapset eivät tarvitse enempää kuria, ja että lapsia on tärkeä kohdella ystävällisesti, johdonmukaisesti ja myötätuntoisesti.Continue reading “Miksi lapsia ei voi tehokkaasti kasvattaa rankaisemalla (ja miksi he kasvavat niin hyvin myönteisten keinojen avulla)”

Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa

Viime aikoina julkisuudessa on käyty melko aktiivista keskustelua neuropsykiatriasta, diagnostiikasta, lääkehoidon merkityksestä esimerkiksi ADHD:n yhteydessä ja ehkä laajemminkin siitä, miksi ja miten neuropsykiatriset piirteet kannattaa huomioida. Mielestäni julkinen keskustelu on ollut toisaalta kiinnostavaa seurattavaa, mutta toisaalta se on näyttänyt helposti muuttuvan mustavalkoiseksi ja turhan nopeasti johtopäätöksiä vetäväksi. Siksi siihen on ammattilaisena vaikea lähteä mukaan. OnContinue reading “Neuropsykiatria ei ole mystiikkaa”