Koska monentasoiset väkivaltakokemukset ovat niin päivittäin lastenpsykiatrisessa työssä läsnä, päätin kirjoittaa tämän tekstin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta erityisesti kasvattajan taholta. Toivon, että jaksat lukea sen, vaikka aihe tuntuu varmasti useimmista ihmisistä niin vaikealta, ettei haluaisi ajatella sitä lainkaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen pääasiassa lasten ja nuorten kohtaamaa lieväksi määriteltävää väkivaltaa, ja pohdin, miten kohtaan työssäniContinue reading “Aihe, josta kukaan ei halua puhua: lasten ja nuorten kokema väkivalta 2020-luvun Suomessa”
Category Archives: vanhemmuus
Tarinoista ja totuuksista
Yksi viime kuukausien läpileikkaavista teemoista työkentällä ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näyttää olevan se, miten mitkä tahansa tapahtumat voivat muodostua eri ihmisten mielissä keskenään hyvin erilaisiksi tarinoiksi. Psykoterapiakentällä asiakkaiden kertomia tarinoita elämästään kutsutaan narratiiveiksi. Narratiivit ovat kertojalleen merkityksellisiä ja voivat tuntua kertojastaan “ainoilta oikeilta totuuksilta”, mutta silti ne eivät edusta objektiivista todellisuutta. Narratiivi heijastelee yleensä vähintään yhtäContinue reading “Tarinoista ja totuuksista”
Yleiset kysymykset lastenpsykiatriasta – osa 1
Tämä postaus lähti alulle työpaikan lounaspöydästä, jossa mietimme hiljattain porukalla tyypillisiä meiltä alan ammattilaisilta kysyttyjä kysymyksiä. Tässä muutama kysymys-vastaus -pari iloksesi! Kysymyksiä tuli eri kanavista niin valtavasti, että teen niistä ainakin pari postausta 🙂
Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju
Olen viime viikot intoillut kirjasta, jonka luin joululomalla. Kirjassa kuvataan erittäin selväsanaisesti ja inspiroivasti ihmissuhteiden haasteita ja miten niihin voidaan vastata. Kirja on pari-ja perhepsykoterapeutti Terrence Realin kirjoittama US – Reconnect with your partner and build a loving and lasting relationship. Saan varmaan jo tässä kohtaa todeta: vahva lukusuositus! Realin kirja on tehty enimmäkseen pariterapianäkökulmasta,Continue reading “Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju”
Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle
Vaikka hyvin ansaittu loma jo ehkäpä kajastelee mielessä, sitä edeltävät vihoviimeiset työ- ja koulupäivät tarkoittavat monelle lapselle, nuorelle ja heidän perheilleen lähes sietämättämän tuntuista ponnistelua. Pitäisi jaksaa aamulla nousta ja lähteä kouluun tai tai työpaikalle, saada asioita aikaiseksi, tehdä epämieluisia koulu- tai työtehtäviä tai vaikkapa kotityötä. Ulkona on pimeää, on kylmää ja ei todellakaan huvittaisi!Continue reading “Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle”
Mistä viisautta vanhemmuuteen lasten ja nuorten digilaitteiden käytön suhteen?
Mistään lasten ja nuorten mielenterveyttä liippaavasta teemasta ei ole viime vuosina puhuttu niin paljon kuin digilaitteiden käytöstä. Lukuisat tahot ovat tuoneet näkökulmiaan esille. Huolta on syntynyt muun muassa todetusta kielen kehityksen viivästymisestä digilaitteiden varhaisen tai liiallisen käytön vuoksi, keskittymiskyvyn ongelmien yleistymisestä ja niiden yhteydestä liialliseen digilaitteiden käyttöön, ja on jopa syntynyt ajatus siitä, että digilaitteetContinue reading “Mistä viisautta vanhemmuuteen lasten ja nuorten digilaitteiden käytön suhteen?”
Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma
Elämä on tunnetusti melko ihmeellistä. Yksi ihmeellisyyden muoto on se, että tietyt asiat ja kysymykset tuppaavat toistumaan elämän varrella. Omalla urallani yksi toistuva asia on ollut neuroerityisyyden kohtaaminen lasten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä. Viisitoista vuotta törmäsin aiheeseen ensi kertaa. Työskentelin tällöin neuvola- ja koululääkärinä, ja vastaan tulivat esimerkiksi sellaiset diagnoosit kuin autismikirjo, kehityksellinen kielihäiriöContinue reading “Neuroerityisyyden tulkintaa: Lastenpsykiatrin näkökulma”
Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö
Kun aikanaan elin pikkulapsiarkea, olin allerginen tietylle lauseelle. Se meni näin: “lapset ovat vain kerran pieniä.” Yleensä lausujana toimi keski-iän reippaasti ylittänyt naishenkilö, joka halusi ilmaista, miten aikuisten kannattaisi ennen kaikkea nauttia vanhemmuudestaan. Tuon ajanjakson aikaiseen allergisuuteeni liittyi olennaisesti, miten pikkulapsiperheen arjen koin. Jokainen päivä oli kuin maanantai tai sunnuntai, miten päin haluaakaan ajatella. AamutContinue reading “Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö”
Mikä murrosikäisiä tyttöjä oikein vaivaa?
Tyttöjen mielen pahoinvointi herättää kysymyksiä. Tässä postauksessa kerron, mitä ajattelen pahoinvoinnin syistä.
Lasten ja nuorten sosiaaliset taitopuutteet ja miten tarjota tukea niihin
Sosiaalisista taidoista puhutaan tällä hetkellä paljon. Aikuiset ovat usein huolissaan viiveestä lastensa sosiaalisissa taidoissa. Lapset ja nuoret itsekin tietävät, että pitäisi osata käyttäytyä kavereiden ja aikuisten kanssa. Eli yleisesti ainakin periaatteessa tunnistetaan tarve siihen, että osaisimme olla toistemme kanssa. Sillä sosiaaliset taidot eivät tarkoita sosiaalisuutta (=että haluaisi ja olisi kiinnostunut olemaan toisten kanssa), vaan ettäContinue reading “Lasten ja nuorten sosiaaliset taitopuutteet ja miten tarjota tukea niihin”
Vanhemmuuden hyvä boogie 