Mikään ei ole ympäristölle suurempi järkytys kuin se, kun kiltti ihminen ensimmäistä kertaa lakkaa joustamasta, lakkaa noudattamasta odotuksia, sanoo vastaan ja on jämäkkä.
Kiltit ihmiset pyörittävät maailmaa
Satutko tuntemaan yhtään kilttiä ihmistä? Kannattaisi, koska he pyörittävät tätä maailmaa. Kiltti ihminen on nimittäin se, joka hoitaa kaiken: kotinsa, työnsä, lapsensa, omat vanhempansa, appivanhempansa, yrityksensä ja taloyhtiön asiat. Hän tekee kaiken sen, mitä muut eivät halua, jaksa tai viitsi. Kiltti ihminen ottaa monissa tilanteissa, esimerkiksi työpaikalla, liikaa vastuita ja hommia itselleen, koska hän haluaa asioiden toimivan. Usein asioiden toimiminen vaatii käytännössä jonkun tahon joustoa – ja kukapa muu olisi parempi joustamaan kuin juurikin kiltti ihminen.
Kiltti ihminen huolehtii, että muilla on hyvä olla. Kiltti ihminen käyttäytyy aina muita kohtaan ystävällisesti ja asiallisesti mutta huomaa silti pienetkin vihjeet, että on saattanut loukata vahingossa jotakuta. Tällöin kiltti ihminen menee pois tolaltaan, suree ja murehtii. Tilanne horjuttaa kiltin minäkuvaa ja itsetuntoa, koska hänen juurtunein sisäinen sääntönsä on olla mukava muita kohtaan eli ei siis aiheuttaa harmia kenellekään.
Kiltti ihminen ei törttöile liikenteessä. Hän jaksaa odottaa vuoroaan nätisti palvelutiskillä, vaikka jotkut rynnisivät itsekkäästi hänen edelleen. Hän tervehtii ja katsoo silmiin. Kiltti täyttää velvoitteet. Hän vastaa kaikkiin wilmaviesteihin, käy kaikki vanhempainillat, osallistuu vapaaehtoistyöhön ja leipoo lasten harrastusjoukkuiden tilaisuuksiin muffinssit. Kiltti ihminen tekee tämän ja paljon muuta, koska hän haluaa miellyttää ja koska hän toisaalta toivoo samanlaista kohtelua itselleen.
Kiltit joutuvat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan sen, että muut eivät ajattele maailmasta samalla tavalla. Useimmat ihmiset keskittyvät omaan napaansa toisin kuin hän, joka ajattelee aina ensin muita ja sitten vasta itseään. Osalle on melko samantekevää, miten muut voivat ja mikä on muille hyväksi. Usein ihmiset toimivat melko itsekkäästi, omaehtoisesti, sääntöjä kiertäen ja valkoisia valheita tarpeen tullen lipsautellen. Kiltille ihmisille nämä asiat ovat myrkkyä. Hän ei pysty käsittämään, miksi joku toimisi niin epäkiltisti.
Rajat tulevat vastaan
Kiltti ihminen on suuressa uupumisriskissä (asiasta lisää täällä). Kun pyrkii miellyttämään toisia ja mahdollisesti vielä ylikompensoimaan omaa ahdistuneisuuttaan, huonommuuden tunteitaan tai herkkyyttään, päätyy loppumattomien velvoitteiden ja vastuiden kehään. Miksi? Ensinnäkin, kiltin ihmisen perustavanalaatuinen sisäinen uskomus on, että on aina oltava kiltti toisia kohtaan. Aika usein uskomuksena on lisäksi, että on välteltävä konflikteja mahdollisimman pitkälle. Toiseksi, muut ihmiset ovat jo tottuneet kiltin ihmisen vakiintuneeseen toimintatapaan. Onhan se miellyttävää, että joku kiltti aina tekee lumityöt puolestasi, joku kiltti aina menee vanhempainyhdistykseen tai muun yhteisönsä yhdistyksen taikka seuran hallitukseen (joten itse ei tarvitse mennä), ja joku kiltti aina ottaa vapaaehtoisesti kurjimmat ja tylsimmät työtehtävät itselleen. Kiltin ihmisen selkärepussa matkustaa siis paljon muiden ihmisten odotuksia häntä kohtaan.
Mutta aikuisenkin psyykkinen kehitys on ihmeellistä, ja mikäli kiltti ihminen välttää uupumuksen, jonain päivänä hänen mittansa tulee täyteen. Kiltti ihminen väsyy täyttämään toisten odotuksia oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hän on tässä vaiheessa lopen kyllästynyt siihen, ettei saa omaa mielipidettään sanottua, vaikka se polttelee sisällä kuin tuli. Hän on vihainen siitä, että muut kohtelevat häntä kuin tossukkaa tai roskaa. Kokemukseni mukaan kiltin muutosprosessista tulee raju ja sisäistä maailmaa repivä. Kun kiltille ihmiselle alkaa valjeta, että muut eivät koskaan tule olemaan yhtä joustavia, mukavia ja kilttejä kuin hän on, hänen on pakko alkaa tarkastella omien sisäisten uskomustensa jäykkyyttä, mitä hän siihen asti on liian pitkään onnistunut välttelemään. Sisäisen maailman ulkopuolinen todellisuus ei vastaa kiltin uskomuksia – tämä selviää väistämättä rankan vaiheen eli uskomusten tarkastelun lopputuloksena. Tässä kohtaa pohjattoman väsymyksen, epäuskon, raivon, epätoivon ja häpeänkin kokemukset ovat tavallisia. “Miten olen päästänyt itseni tähän tilanteeseen?” Kiltti ihminen joutuu napit vastakkain sen kanssa, että myös hän itse aikuisena ihmisenä on osaltaan vastuussa tilanteestaan, jossa ainoastaan hän on aina kiltti ja joustava.
Liiasta kiltteydestä luopumisen aiheuttama kriisi
Liian kiltteyden muuttaminen terveeksi ja jämäkäksi omien rajojen puolustamiseksi vaatii rautaista motivaatiota ja kovaa työtä. Useimmat kiltit ihmiset hakeutuvat tuen piiriin, esimerkiksi psykoterapiaan, vasta sitten, kun kiltteys on jo aiheuttanut heille suuria ongelmia tai esimerkiksi pitkittyvän sairausloman uupumuksen tai toistuvan masennuksen vuoksi.
Olennaista liiallisesta kiltteydestä luopumisessa on ymmärtää se, mitä funktiota kiltteys omassa sisäisessä maailmassa edustaa. Lapsuuden aikana kiltteys ja aikuisen sanan totteleminen on monelle lapselle tärkeä, selviytymistä edistävä keino. Ankaran sorttiset vanhemmat tai muut auktoriteetit osoittavat eniten myönteistä huomiota niille lapsille, jotka ovat kilttejä. Toisaalta rangaistukset, negatiivinen palaute ja tunnekylmyys kohtaavat eniten niitä lapsia, jotka eivät tottele vanhempiaan tai muita auktoriteetteja. Kiltteys on siis ollut monelle kasvavalle lapselle ja nuorelle tärkeä konsti, jolla saa myönteistä huomiota ympäriltään ja välttää yksin jäämisen. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa välttelevän kiintymyssuhteen piirteet liittyvät usein kiltteyteen. Kun lapsi välttelee negatiivisten tunteiden ilmaisua eikä aiheuta kellekään harmia (= käyttäytyy hyvin, ei haraa vastaan, ei kiukuttele, ei kapinoi), hän saa eniten kaipaamaanaa aikuisten huomiota, läheisyyttä ja kokemuksen siitä, että on hyvä. Edellinen virke on itse asiassa pähkinänkuoressa välttelevän kiintymyssuhteen sisältö. Jos aikuisenakin jatkaa samalla tavalla, on ilmiselvää, että se haastaa psyykkistä hyvinvointia ja jaksamista, koska paha olo ja negatiiviset, kaikille ihmisille kuuluvat tunteet ja kokemukset painetaan maton alle eli ne jäävät täysin käsittelemättä.
Niinpä liian kiltteyden murskaaminen aikuisiässä vaatii ensisijaisesti sen prosessoimista, että kiltteys oli aikanaan toimiva selviytymiskeino mutta eipä ole enää. Se vaatii ymmärryksen, että (yleensä) kukaan muu ei pidä aikuisen puolia kuin aikuinen itse. Se vaatii arvokeskustelua: on hyvä olla toisia kohtaan mukava ja siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta onko myös oma hyvinvointi riittävän tärkeä arvo itselle? Se vaatii myös sen tutkimista kokeillen käytännössä, miten terveet omat rajat ja kiltteyden vähentäminen eivät ole keneltäkään muulta oikeasti pois.
Kiinnostavaa kyllä, vaikeinta liiallisesta kiltteydestä luopumisesta tulee ympäristölle eikä kiltille itselleen. Ympäristön näkökulmastahan on mukava, kun heidän toiveensa toteutuvat. Ympäristössä ei olla tottuneita siihen, että kiltti yksilö pistäisi vastaan. Ylipäätään ajatus siitä, että kiltti ihminen ei enää otakaan itselleen kaikkia juhlapäivien työvuoroja, järjestele palkatta kaiken maailman tuttujen ja kumminkaimojen asioita parhain päin tai raada kotiaan joulukuntoon siivoten yötä myöten, on ympäristölle uusi ja vieras. Ehkäpä myös pettymys ja ihmetyksen aihe. Kukaanhan ei luovu saavutetuista eduista mielellään. Siten kiltin ihmisen käytännön muutos ei-niin-kiltiksi on omiaan aiheuttamaan ympäristössä ärtymystä, pettymystä ja vihaa. Siksi liiasta kiltteydestä luopuminen on niin raakaa työtä kiltille ihmiselle itselleen. Hänen tulee kestää sekä omat ristiriitaiset ajatuksensa, tunteensa, että ympäristön pettymys ja vastustus. Se ei ole helppoa, ja omien rajojen pitämisen temppu opitaan askel askeleelta, ajan kanssa. Mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Kiltin on opittava pitämään terveet rajat. Se on ainoa tapa voida hyvin aikuisiällä.
Lopuksi
Arvostamani pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja ja isovanhemmuusasiantuntija Minna Oulasmaa on puhunut siitä, miten kiltillä on kolme vaihetta: ensin kaikki kävelevät hänen ylitseen. Toisessa vaiheessa, jossa yllä oleva todellisen tilanteen käsittäminen on tapahtunut, kiltti pistää kaikki rajat kiinni. Hän ei päästä aluksi ketään lähelleen eikä uskalla hiukkaakaan joustaa tiukoissa rajoissaan, jotka kiiltelevät uutuuttaan. Kolmannessa vaiheessa ajan myötä muodostuu kypsän aikuisuuden vaihe: kiltti ihminen pitää rajoistaan huolen mutta voi silti toisinaan joustaa tai olla luontevasti kiltti muita kohtaan.
Mielestäni liiallisesta kiltteydestä toipumisen avain liittyykin oikeastaan siihen, että kiltti ihminen voi valita oman suhtautumistapansa eri tilanteissa. Kun hän on käsitellyt kiltteyttään riittävästi, hän ymmärtää, että on tilanteita, joissa kiltteys on haitaksi ja joissa tärkeintä on pitää kova haarniska päällä ja rajoistaan huoli. Toisaalta on ihmissuhteita, tilanteita ja tapahtumia, joissa kiltteys on mitä suurin etu, mahtava ominaisuus ja ilon lähde. Parhaassa tapauksessa esimerkiksi ystävyys- tai parisuhteessa kiltteys voi olla rikkaus kaikille osapuolille ja syvän keskinäisen yhteyden ja kunnioituksen merkki. Niissäkään tilanteissa sopiva kiltteys ei kuitenkaan enää tarkoita omista rajoista luopumista täysin. Jossain syvällä sisimmässä on edelleen oltava tunne siitä, että “minä itse olen oman elämäni elokuvan ainoa ja paras päätähti”.
Niinpä toivon kaikille kilteille 1) uskoa omaan itseen ja rajoihin 2) katsetta sisäänpäin ja omiin uskomuksiin 3) rohkeutta ja sitkeyttä kohdata konflikteja oman hyvinvoinnin hyväksi 4) pitkää pinnaa ja 5) sisäistä kokemusta omasta arvosta. Kiltti ihminen, pidäthän rajoistasi huolta.
Vanhemmuuden hyvä boogie 