Kun et tiedä mitä tehdä, istu tunteesi kanssa

Viime aikoina olen miettinyt kovasti meidän ihmisten suhdetta tunteisiin. Olen luennoinut jo todella monta kertaa tunnesäätelystä eri puolella Suomea, erityisesti kirjoitettuamme kirjan lapsen aggressiokasvatuksesta. Luennoissani olen usein aluksi puhunut lapsen tunnesäätelyn kehityksestä, sen mahdollisista pulmakohdista ja sen jälkeen keinoista, joilla voimme auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Olen jaotellut keinot puheessani tyypillisesti behavioraalisiin (eli käyttäytymisen muokkaamiseen), mielensisäisiin ja kehollisiin ja käynyt niitä läpi aika konkreettisella tasollakin.

Mutta entä kun keinot eivät toimi? Entä kun lapsi raivoaa siitä huolimatta, että olet jo kymmeniä kertoja nimennyt hänen tunteensa kiukuksi? Entä kun teini itkee tai ragee, vaikka olet pyytänyt häntä harjoittelemaan syvähengitystä ja kuuntelemaan mieluisaa musiikkia rauhoittuakseen? Entä kun aikuiselta lentävät sittenkin sekä ärräpäät että lautaset, vaikka hän voisikin käyttää hermostumisenergiansa vaikkapa halkojen hakkaamiseen tai korttelin ympäri juoksemiseen? Entä kun kaikki keinot on kokeiltu, ja olet jo ihan puhki, etkä jaksa yhtään enempää tunnetta?

Tunteiden sietäminen on toisinaan vaikeaa

Yksi tärkeimmistä oivalluksistani psykoterapeuttiopintojen aikana oli se, miten tärkeää on ylipäätään vain sietää tunteita. Ei siis muuttaa niitä. Tai estää niitä. Tai parantaa niitä. Vaan ylipäätään sietää niitä: olla niiden kanssa ja tutkia niitä rauhassa.

Useimmat ihmiset tekevät nimittäin todella monia erilaisia asioita ja toimenpiteitä välttääkseen epämiellyttäviä tunteita. He saattavat esimerkiksi käyttää yönsä murehtimiseen nukkumisen sijaan. Murehtiminen on loistava keino paeta tunteita: ajatukset upottavat ahdistuksen jonnekin syvälle tavoittamattomiin. Jäljelle jää vain rasittava ajatusmylly, joka kyllä pitää hereillä, mutta enää niin pahalta ei tunnu!

Ihmiset saattavat juoda alkoholia mieluummin kuin tuntea epämukavia tunteita. He saattavat raivota mieluumin kuin tuntea surua tai uppoutua puhelimeen mieluummin kuin olla turhautuneita. He saattavat tehdä liikaa töitä, syödä liikaa tai nälkiintyä, urheilla maanisesti tai jättää olematta yhteydessä johon kuhun ihan vain välttääkseen sen tunteen tai ne tunteet, joita joku tilanne tai ihminen herättää.

Ihmiset voivat myös käyttää monia keinoja “työstääkseen tunteitaan”, kun samalla todellisuudessa pyritään vain pääsemään niistä mahdollisimman nopeasti eroon. Saatamme ylianalysoida tunteita etsien niille pikaista pakoreittiä. Yritämme pakottaa itsemme tai lapsemme tekemään rentoutusharjoituksia, puristella stressilelua tai toistella mantraa, kun mikä tahansa tunne pilkahtaa esiin. Tai saatamme jopa syyllistää itseämme tai lapsiamme esille nousevista tunteista, koska niitä on niin vaikea sietää. Kaikillahan olisi paljon mukavampi, jos vain ajateltaisiin myönteisesti, vaiettaisiin ja hymyiltäisiin…

Kun käytämme jotain mainitsemistani tavoista toimia (ja toki niitä on paljon muitakin), emme tosiasiallisesti istu tunteen kanssa. Emme vain ole tuntien kehoaravistelevaa vihaa, pettymystä, surua, kateutta, kauhua, pelkoa tai inhoa (tai yhtä hyvin onnea, rakkautta, iloa). Päinvastoin. Joskus tuntuu siltä, ikään kuin meillä olisi pakonomainen tarve olla tuntematta mitään. Ja tällainen pakkohan siirtyy kätevästi eteenpäin sukupolvelta toiselle.

Tunteet ovat tärkeää informaatiota

Tunteiden idea ei ole, että niistä pitää päästä eroon, vaan ne ovat tarpeellinen tiedon lähde. Moni tärkeä päätös on tehty osin tunteisiin (“gut feeling”) luottaen. Moni tärkeä havainto on perustunut ehkä jopa enemmän tunteisiin kuin loogiseen päättelyyn. Tunteet ovat viittoja, joita seuraamalla päästään todenmukaisemman tiedon lähteille kuin pelkästään järjen voimin. Ja väitän, että ylipäätään elämän mielekkyys perustuu pitkälti siihen, että se tuntuu joltain. Emme vain siis ole. Vaan myös tunnemme olevamme.

Vaikka intuitioon ei pidä aina luottaa sokeasti, tunteet kertovat todellisuudesta toisinaan sellaistakin, mitä ei sanota ääneen tai mitä jopa yritetään tietoisesti häivyttää. Siksi tunteen ja ns. selitetyn todellisuuden välinen ero voi tuntua hyvin ristiriitaiselta ja vaikealta. Jopa niin, että tällaisessa tilanteessa ihminen pyrkii tukahduttamaan tai vaimentamaan oikeutetun tai oikeaan viittaavan tunteensa, jotta tilanne muuttuisi sopusointuisemmaksi. Kustannuksena kuitenkin on huono vointi, joka liittyy puuttuvaan yhteyteen omien tunteiden kanssa. Toimivampi ratkaisu voisikin olla tunteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat, ilman tarvetta muuttaa niitä suuntaan tai toiseen.

Toisaalta tunteista ei tarvitse myöskään jatkuvasti jauhaa eikä niihin tarvitse keskittyä 24/7. Harva meistä puhuu jatkuvasti niistäkään virikkeistä, joita näkee, kuulee tai haistaa. Me otamme tällaiset ärsykkeet yksinkertaisesti informaationa. Tunteiden osalta toimimme jostain syystä toisin. Vaikka ne ovat juuri sitä samaa – informaatiota – olemme hämillämmr. Haluamme heti eroon tunteen tuottamasta epämukavuudesta. Tai emme lainkaan luota siihen, mitä tunne kertoo. Monella aikuisella menee puolet elämästä sen harjoitteluun, että alkaa kuunnella omia tunteitaan ja toiveitaan.

Neuvo: istu tunteen kanssa niin pitkään kuin tarvitsee

Hiljattain näin meemin. Siinä sanottiin näin: “The human body is 90 % water. So we are basically just cucumbers with anxiety.” Aluksi nauratti, mutta pian tajusin tässä olevan totta toinen puoli: ihmisluontoon vain yksinkertaisesti kuuluu, että tuntuu joltakin. Ahdistus, ajoittainen suru tai jopa lievä alakulo ovat osa jokaisen ihmisen elämää jollain tavalla. Siksi niitä ei tarvitse pelätä, ja siksi ne eivät myöskään tarkoita, että niitä kokeva on hullu tai välttämättä osoita, että missään olisi mitään isompaa vikaa.

Siksi seuraavalla kerralla, kun sinusta tuntuu epämukavalta – olet sitten ahdistunut, surullinen tai vihainen – tee jotain toisin. Nimittäin älä välttele. Älä yritä muuttaa mitään. Älä käytä mitään keinoa äläkä analysoi.

Istu sen sijaan alas ja anna tunteen vallata sinut täysin. Osaatko kertoa, mikä tunne se on? Tarkkaile, miten korkealle tunteen aalto tällä kertaa nousee. Kuinka pitkään tunteen huippu kestää? Onko se heikko, keskivoimakas, voimakas vai sietämättömän voimakas? Tuntuuko muita tunteita samanaikaisesti? Nouseeko niistä erilaisia aaltoja? Mitä tapahtuu, kun tunteiden aallot kohtaavat toisensa?

Lisäksi: miltä kehossasi tuntuu? Kiertääkö veri eri tavalla? Tunnetko kireyttä, painetta tai muutoksia jossain kehossasi? Tarkkaile myös ajatuksiasi kuin laivoja merellä, kuin pilviä taivaalla tai kuin ukkosen jyrähdyksiä. Mitä mielessäsi tapahtuu? Mistä mielesi täyttyy? Mikä on kamalinta? Mikä on hienointa?

Ole vain näin hetki. Tulet huomaamaan, että jo yllättävän pian, vain muutaman minuutin kuluttua, sinulla on jo hiukan erilainen olo. Kaikki tunteet, niin voimakkaita kuin ne ovatkin, ovat vain hetkellisiä. Ihmiskeho on mestari siirtymään tunteissa ja kokemuksissa seuraaviin, vaikka edellinen olisi voimakaskin elämys.

Ja samalla tavalla sitten, kun lapsesi, puolisosi tai työkaverisi on täynnä tunnetta, kokeile joskus seuraavaa: älä yritä sittenkään muuttaa mitään. Jätä keinot sikseen. Kokeile sen sijaan keskittymistä vain olemaan tämän toisen ihmisen kanssa. Jaa pieni tunteentäyteinen hetki hänen elämästään. Ihmiset eivät mene rikki tunteista, joten sinun ei tarvitse toimia eikä ratkaista mitään. Voit keskittyä olemaan läsnä. Joskus voi tuntua hyvältä sanoa jotain myötätuntoista tai koskettaa tunteen vallassa olevaa lempeästi, mutta useimmat ihmiset tarvitsevat tunnepitoisina hetkinä oikeastaan ainoastaan toisen ihmisen läsnäolon. Ja mikä mystisintä, se usein riittää. Samalla kun istumme epämiellyttävän tunteen kanssa, sen voima alkaa heikentyä. Ja sitten elämä jatkuu.

Published by Riikka Riihonen

Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, LT tietokirjailija, luennoitsija, Lasten ja nuorten kogn. psykoterapeutti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s