Category Archives: tunteet

Tarinoista ja totuuksista

Yksi viime kuukausien läpileikkaavista teemoista työkentällä ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näyttää olevan se, miten mitkä tahansa tapahtumat voivat muodostua eri ihmisten mielissä keskenään hyvin erilaisiksi tarinoiksi. Psykoterapiakentällä asiakkaiden kertomia tarinoita elämästään kutsutaan narratiiveiksi. Narratiivit ovat kertojalleen merkityksellisiä ja voivat tuntua kertojastaan “ainoilta oikeilta totuuksilta”, mutta silti ne eivät edusta objektiivista todellisuutta. Narratiivi heijastelee yleensä vähintään yhtäContinue reading “Tarinoista ja totuuksista”

Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju

Olen viime viikot intoillut kirjasta, jonka luin joululomalla. Kirjassa kuvataan erittäin selväsanaisesti ja inspiroivasti ihmissuhteiden haasteita ja miten niihin voidaan vastata. Kirja on pari-ja perhepsykoterapeutti Terrence Realin kirjoittama US – Reconnect with your partner and build a loving and lasting relationship. Saan varmaan jo tässä kohtaa todeta: vahva lukusuositus! Realin kirja on tehty enimmäkseen pariterapianäkökulmasta,Continue reading “Viisas aikuinen ja sopeutuva lapsi – vanhemmuuden mallit ja sukupolvien ketju”

Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle

Vaikka hyvin ansaittu loma jo ehkäpä kajastelee mielessä, sitä edeltävät vihoviimeiset työ- ja koulupäivät tarkoittavat monelle lapselle, nuorelle ja heidän perheilleen lähes sietämättämän tuntuista ponnistelua. Pitäisi jaksaa aamulla nousta ja lähteä kouluun tai tai työpaikalle, saada asioita aikaiseksi, tehdä epämieluisia koulu- tai työtehtäviä tai vaikkapa kotityötä. Ulkona on pimeää, on kylmää ja ei todellakaan huvittaisi!Continue reading “Voimiesi mukaan – helppoja tunnesäätelykeinoja haastavien päivien varalle”

“Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!”

Nuori kollega kertoi hiljattain, että hänen lähipiirinsä ihmettelee jatkuvasti hänen erikoisalavalintaansa. Muistan aikanaan itsekin kohdanneeni lukemattomat kerrat saman tokaisun: “Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!” Muistan myös tietyn epämukavuuden, joka alkuvaiheessa alanvalintaan liittyi – siis ennen kuin totuin. Ihan alkuun ajatus mielenterveysoireista kärsivästä lapsesta oli vaikean tuntuinen, ja muistan kyllä aidosti pohtineeni, miten sellaisen asianContinue reading ““Miten sä voit tehdä tuollaista työtä!””

Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö

Kun aikanaan elin pikkulapsiarkea, olin allerginen tietylle lauseelle. Se meni näin: “lapset ovat vain kerran pieniä.” Yleensä lausujana toimi keski-iän reippaasti ylittänyt naishenkilö, joka halusi ilmaista, miten aikuisten kannattaisi ennen kaikkea nauttia vanhemmuudestaan. Tuon ajanjakson aikaiseen allergisuuteeni liittyi olennaisesti, miten pikkulapsiperheen arjen koin. Jokainen päivä oli kuin maanantai tai sunnuntai, miten päin haluaakaan ajatella. AamutContinue reading “Terveisin, keski-ikäinen naishenkilö”

Kun vastaan tulee tienristeyksiä

Viime aikoina olen kirjoittanut tyttöjen mielen hyvinvointiin ja psyykkisiin oireisiin liittyvää kirjaa (ilmestyy näillä näkymin syksyllä!), joten tämä blogi on elellyt hiljaiseloa. Nyt kuitenkin löytyi rakonen sekä halu kirjoittaa asiasta, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Tämä kirjoitus liittyy viitteellisesti dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka on tällä hetkellä suurin ammatillinen kiinnostuksenkohteeni. Toivottavasti tämä teksti saa sinut pohtimaanContinue reading “Kun vastaan tulee tienristeyksiä”

Tunteista puhuminen on todellista hard corea

Yksi psykiatrisen työn erityisiä piirteitä on, että pääsemme toisinaan asiakkaiden, heidän omaistensa tai yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelemaan siitä, kannattaako tunteista puhua. Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että ei kannata. Tavallisia argumentteja tunteista puhumista vastaan ovat muun muassa seuraavat tokaisut: “en usko psykiatrian tehoavan mihinkään”, “en näe pointtia puhua tunteistani” sekä “tunteista puhuminen on turhaa asioiden möyhimistäContinue reading “Tunteista puhuminen on todellista hard corea”

Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä

Ei ole aina helppoa olla vanhempi. Tiedät hyvin, että aikuisella on olennainen rooli vaikeissa tilanteissa lapsen kanssa. Pitäisi pysyä rauhallisena, vaikka lapsi provosoi…pitäisi olla johdonmukainen ja selkeä…pitäisi kuulla ja kuunnella lasta….pitäisi kommunikoida tunteista …pitäisi näyttää esimerkkiä…pitäisi ylläpitää hyvää ja rauhallista tunnelmaa…mutta kuinkas sitten kävikään? Vanhemmuuteen ei voi täysin etukäteen valmistautua. Tai oikeastaan, vanhemmuuden herättämiin tunteisiinContinue reading “Toimivia vanhemmuuden puolia etsimässä”